Harjoitukset alkavat

English summary: People often condition their actions on the actions of others. This may be helpful at times (“let it be known that those who betray me shall face a painful death”), but often in ordinary life, it’s beneficial to adopt a simple strategy, which you know is in accordance with what you want. So, it might we worthwhile not to let asshats define your mood and level of generosity. Instead, maybe train yourself to not expect anything in return for acting decently. Maybe not spend energy to figure out, if each person “deserves” your kindness. Maybe remember what you value, and not become what you don’t.

Usein ihmiset ajattelevat, että he kyllä kohtelisivat toisia hyvin, jos vain toiset ensin kohtelisivat heitä hyvin. Että on vain kohtuullista olla antamatta toisille, ennen kuin toiset antavat itselle. Odottaa ensin toiselta anteeksipyyntöä, pyytää sitten itse anteeksi.

Mutta mitä vapautta tämä on? Jos vain reagoi muiden tekemisiin, antaa toisille vallan vaikuttaa omaan tahtoonsa. Oma käytös ulkoistetaan muille, valinnanvapaus annetaan pois ja antaudutaan muiden vietäväksi.

Jos haluaa olla itsenäinen ja aidosti vapaa, on fiksumpaa toimia omien arvojensa mukaisesti, riippumatta muiden tekemisistä. Kuinkakohan usein ylipäätään kukaan on mykkäkoululla ”antanut toiselle opetuksen”, josta on ollut pitkän tähtäimen hyötyä?

Jos et ole vielä miettinyt strategiaasi tälle vuodelle, kokeile halutessasi anteliaisuutta ja ole mukava kaikille, odottamatta mitään heidän käytökseltään sinua kohtaan. Silloin kun joku tekee jotakin mielestäsi ärsyttävää, voit myös yrittää löytää hänen tekojensa taustat. Sanoiko hän pahasti, koska on ilkeä, vai oliko hänellä huono päivä? Voiko olla, että hän oli vain peloissaan? Entä pitäisikö sinun samalla olla vihainen hänen sanoilleen, hänen persoonalleen tai tyylilleen, hänet kasvattaneille vanhemmille, hänen vanhempiensa vanhemmille vai alkuräjähdykselle, jonka tuloksena loppujen lopuksi itsekin olet parhaillaan tätä lukemassa?

Esimerkiksi jouluna on helppo harjoitella hyväntahtoisuutta. Mutta miksi tehdä mitään vain kerran vuodessa? Kiitollisuuskin lisää henkilökohtaista hyvinvointia, mutta siitä ei ole iloa, jos sitä harjoittaa vain kiitospäivänä. Kun uskoo siihen, että hyväntahtoisuuden lisääminen lisää maailman hyvinvointia, voi sen ottaa ohjenuorakseen ja jakaa ennakoivia iskuja päivittäin.

On myös poikkeuksellisen vapauttavaa määritellä itse itsensä ja toimia sen mukaan, mitä pitää oikeana. Toimintatapamme muuttuvat helpommiksi (ja täten yleistyvät) käytön myötä – halusimme tai emme. Jokainen päivä siis olkoon sen harjoittelua, kuinka haluamme kohdella muita loppuelämämme jokaisena päivänä.

Mukavaa vuotta juuri sinulle!

Yhteistyön manifesti

English summary: In this post, I challenge some conventional wisdom about the dog-eat-dog view of work life. I claim that you can enjoy things before succeeding first, that looking out for others (instead of just “the number one”) can lead to good things, and that life is not a damned zero-sum game, unless you make it one.

Kolme harhaa hyvinvoinnista ja ehdotus paremmasta arkkitehtuurista

Niin opiskelijat, tutkijat kuin yritysmaailman tietotyöläisetkin joutuvat tekemään päivittäin valintoja: ottaen huomioon rajalliset resurssini, autanko muita vai keskitynkö itseeni? Tässä tekstissä käsittelen sitä, miten yhteistyö nivoutuu menestykseen ja onnellisuuteen ja kuinka tämä tietäen voidaan edistää niin yhteisön kuin yksilöidenkin hyvinvointia.

1. Harha: “Voin nauttia, kun ensin olen menestynyt”

Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve pyrkiä kohti sitä, minkä hän kokee vievän lähemmäksi onnellisuutta. Tätä voi havainnollistaa kysymällä itseltään, miksi jotain tiettyä asiaa tekee ja esittämällä vastaukseen uuden kysymyksen ”mitä saan siitä?”. Lähes aina jälkimmäistä kysymystä toistamalla jossain vaiheessa vastaukseksi tulee onnellisuuden lisääminen ja pahan olon vähentäminen – onnellisuus määriteltäköön tässä yhteydessä Peterson, Park ja Seligmanin (2005) mukaan positiivisiksi tunteiksi, merkityksellisyyden kokemukseksi ja flow-tilan yleisyydeksi, vaikka muitakin määritelmiä löytyy.

Länsimaisessa kulttuurissa menestys nähdään usein onnellisuuden edellytyksenä. Ajattelemme, että ihmiset ensin menestyvät ja tavoitteensa saavutettuaan alkavat viimein voida hyvin ja onnellisesti. Tämä johtaa siihen, että lähetämme lapsemme jo nuorina propagandaleirille eksoottiselle Josvain Sitkun saarelle. Siellä lapsi oppii ajattelemaan, kuinka jos vain hän olisi laihempi tai lihavampi tai tavallisempi tai erikoisempi, hän voisi olla onnellinen. Siellä lapsi oppii Sitkun rukouksen: sit ku pääsen yläasteelle / lukioon / yliopistoon / työelämään / eläkkeelle, voin olla onnellinen. Siellä lapsi oppii toimimaan, kuten häneltä odotetaan.

https://i0.wp.com/www.daringtodo.com/wp-content/uploads/2010/07/800px-Montecristo_islet.jpg

Josvain Sitku, zombien kansoittama saari Tyynellämerellä (Kuvalähde)

2. Harha: “Onnellisuus on yksinpeli, jossa eniten kerännyt voittaa

Yllä mainittu ajatusmaailma vaikuttaa tottelevaisen ja kyseenalaistamattoman työläisen ihanteelta; sellaiselta, joka vastasi aikanaan teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin. Haluaisin esitellä vaihtoehtoisen ajattelutavan. Entä jos pyrkisimmekin etsimään myönteisiä asioita juuri tästä elämäntilanteestamme (positiiviset tuntemukset), asettaen tärkeäksi kokemiamme pidemmän tähtäimen tavoitteita (merkityksen tunne) ja tehdessämme jotain, keskittyisimme vain ja ainoastaan siihen (flow-kokemusten lisääminen)?

Ensinnäkin, onnellisuus ei ole sidottu ulkoisiin olosuhteisiimme ja niin lottovoittajat kuin neliraajahalvauspotilaat vaikuttavat palaavan – uskomatonta kyllä – melko nopeasti onnellisuutensa perustasolle. Toisekseen, ei ole mahdotonta, että tyytyväiset ihmiset suoriutuvat tehtävistä onnettomia paremmin, sen sijaan että syy-seuraussuhde olisi yksisuuntainen (onnistuminen -> tyytyväisyys). Kolmanneksi, muiden ihmisten auttaminen näyttää lisäävän auttajan omaa onnellisuutta: esimerkiksi saman rahamäärän käyttäminen toisen hyväksi voi lisätä hyvänolontunnetta enemmän, kuin sen käyttäminen itseen. Tämän kaiken huomioon ottaen voimme alkaa hahmottaa, miksi kannattaisi mieluummin käyttää aikansa jonkun muun auttamiseen kuin ulkoisten (esim. rahallisten) palkintojen individualistiseen tavoitteluun.

3. Harha: “Resurssin jakaminen puolittaa sen”

Peliteoriassa kutsutaan nollasummapeliksi sellaista tilannetta, jossa yhden henkilön voitto tarkoittaa toisen häviötä: jos jaamme kakkua ja minä saan enemmän, silloin sinä saat vähemmän. Tosielämässähän tällaiset tilanteet ovat harvinaisia – voin periaatteessa aina leikata herkkuhimoiselle itselleni enemmän ja leipoa sinulle kokonaisen kakun myöhemmin, jolloin voitamme molemmat. Silti varsinkin yritysmaailmassa kaikesta kaunopuheisuudesta huolimatta jaotellaan kaupantekotilanteiden osapuolet voittajiin ja häviäjiin.

On helppo ymmärtää, miksi tällaisesta näkökulmasta tuntuu luonnottomalta pyrkiä auttamaan toista, joka näyttää kilpailevan siitä palkankorotuksesta tai kaupasta, niistä hyvistä arvosanoista tai siitä apurahasta. Hieman katsantokantaa laajentamalla saattaa kuitenkin huomata, ettei pelaa nollasummapeliä, vaan onkin samanaikaisesti mahdollista edistää molempien osapuolten tavoitteita. Elämä on monimutkaisempaa kuin yksittäinen kakunleikkaustilanne ja tämä aiheuttaa äärettömän määrän polkuja äärettömään määrään lopputuloksia.

Yhteistyön ja menestyksen arkkitehtuuri

Haluaisin haastaa sinut – niin, juuri sinut, joka luet tätä juuri nyt – pieneen ajatusleikkiin. Haluaisin, että pohdit jotakin, mitä vain, kilpailuasetelmaa ja miettisit, miltä asetelma näyttäisi maailmassa, jossa seuraava virke olisi totta:

Siedettävä elämä vaatii yhteistyötä, joka synnyttää menestystä ja onnellisuutta, joka edistää sekä menestystä että elämän siedettävyyttä.

Mutustele asiaa hetki; mitä tapahtuu joko-tai-tilanteille? Voisitko auttaa läheistäsi projektissaan ja edistää omia tavoitteitasi? Voisitko tavata ystäviäsi säännöllisesti ja pitää opintojesi tasoa yllä? Voisitko lisätä menestystäsi pyrkimällä lisäämään elämääsi aiemmin mainittuja onnellisuuden komponentteja juuri nyt?

(Julkaistu osin Status-lehden numerossa 3/2012 otsikolla “Onnellisuudesta, menestyksestä ja yhteistyön kulttuurista”.)