Koronataistelu muuttuu sissisodaksi

Most people in Finland want to protect others from COVID, wheras decision makers and the media are planning celebrations of the end of the pandemic. Meanwhile, the healthcare system is getting overwhelmed fast. The only solution may be self-organisation.

Maaliskuun lopulla ennustin, että tulemme avaamaan yhteiskunnan liian aikaisin. Ennen kesälomia yritin varoitella toistamasta deltamuunnoksen kohdalla samaa virhettä, joka edellisten varianttien tapauksessa oltiin tehty. Kesällä kausivaihtelutoiveet saivat kyytiä, ja delta murtautui Salpalinjan läpi – yhteisen kamppailun sijaan kuitenkin päätettiin, että kansalaisille (lue: aikuisille) rokoteaseistusta tarjoamalla vihollisen metkuista ei tarvitsisi välittää.

En ole ennen kokenut samanlaista ristiriitaa kansainvälisiin kokemuksiin perustuvien suositusten ja suomalaisen median välillä. Olin ällistynyt:

“Me haluamme avata yhteiskunnan, me tulemme sen tekemään […] Me luovumme näistä kaikista rajoituksista, mitä meillä on. Se on hallituksen tahto.” (linkki)

“Korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä” (linkki)

Alla olevasta kuvasta näkyy, että yli 75% kansalaisista pitää suojautumistoimia edelleen tarpeellisena:

Olen yrittänyt kertoa ihmisten jatkuvaa suojautumista ihmetteleville toimittajille, etteivät ihmiset ole suosituksia sokeasti noudattavia robotteja, vaan sopeuttavat toimintaansa tilannekohtaisesti ja ajan myötä muuttuvaan riskiarvioon pohjaten. Tämä on ollut monille vaikea ymmärtää, ja koko pandemian ajan hallitukset ja “asiantuntijat” ovat pelänneet laajamittaista paniikkia, jos ihmisille annetaan liian huolestuttavaa informaatiota. Aiheesta on olemassa erinomainen blogipostaus ja olen itsekin kirjoittanut itseohjautuvuuden tärkeydestä, joten sanottakoon vain, että tämä on tieteellisen kirjallisuuden näkökulmasta päätöntä. Keinotekoisen turvallisuudentunteen pakkosyöttäminen kansalaisille johtaa ongelmiin.

Tähän väliin on hyvä muistuttaa mieliin, että taistelu virusta vastaan on taistelua esim. monielinvaurioita, aivovammoja ja pitkäaikaisia työ-/koulupoissaoloja vastaan, kuolemista puhumattakaan. Viruksen kanssa eläminen tarkoittaa näiden lisääntymisen kanssa elämistä.

Takaisin sodankäyntiin. Perinteisessä sodankäynnissä voidaan karkeasti erotella kaksi keinovalikoimaa:

a) Ne joilla saadaan aikaan nopeasti laaja-alainen vaikutus (panssarivaunupataljoonat aavikolla, mattopommitukset kaupungissa, laivasto avomerellä). Nämä keinot mahdollistaa korkean tason koordinaatio, ja koronatilanteessa niitä voi verrata massarokotuksiin, liikkumisrajoituksiin, rajojen terveysturvallisuuden varmistamiseen karanteenein, sekä testaa-jäljitä-eristä -infrastruktuuriin. Vuonna 2020 Suomessa näitä ajettiin puolivillaisesti, yllättyen yhä uudelleen asioista, jotka eivät vaikuttaneet kovin yllättäviltä.

b) Toinen kategoria sisältää keinoja, joilla saavutetaan pieniä paikallisia voittoja, mahdollisesti vuosien tai vuosikymmenten kuluessa kerääntyen (autonomisesti toimivat sissiryhmät tai muut paikallisväestöön integroituneet erikoisjoukot). Näissä keinoissa “johtoportaalla”, mikäli sellaista on, ei edes välttämättä ole ajantasaista tietoa siitä, mitä joukot tekevät ja missä. Koronatilanteessa niitä voi verrata omatoimiseen pikatestaukseen ennen tapaamisia, ilmanpuhdistinten hankkimiseen työpaikoille ja kouluihin, (FFP2-)maskien käyttöön tilannekohtaisesti, ja kuplautumiseen, ts. vain tietyn porukan kanssa tapaamiseen sekä flunssaoireista tälle porukalle tiedottamiseen. Vuoden 2021 syksyyn asti tämä kategoria pääosin puuttui Suomen koronavasteesta.

Mutta emmekö voisi vain suojella riskiryhmiä? Toki, mutta vaikkei tämä tarkoittaisikaan miljoonan ihmisen eristämistä, on mahdotonta tietää, tuleeko tapaamasi henkilö tapaamaan jonkun, joka ei ole voinut ottaa rokotetta – tai on ottanut 1-2 annosta, mutta teho on ehtinyt hiipua. Onneksi tämä toimii myös toisin päin: suojautumalla voi suojata paljon suurempaa porukkaa, kuin tulee ajatelleeksi. Kysymykseksi muodostuukin: “Ketään ei jätetä” vai “ketäs jätettäisiin jotta ei tarvitsisi tehdä vaivalloisia asioita?”

Kysymykseksi muodostuukin: “Ketään ei jätetä” vai “ketäs jätettäisiin jotta ei tarvitsisi tehdä vaivalloisia asioita”?

Suomessa on pitkälti tukahdutettu keskustelu eliminaatiostrategiasta, vaikka se onkin ainoa tunnettu pitkän tähtäimen ratkaisu pandemioihin, jotka aiheuttavat yleisvaarallista tartuntatautia. Poliitikkojen ja virkamiesten on kuitenkin vaikea sitoutua mihinkään, mikä saattaisi nostaa heidät tikunnokkaan. Viranhaltijalle on turvallista tehdä niin, kuin kaikki muutkin tekevät; parasta politiikkaa on vastuuttaa kansalaisia sen sijaan, että virkakoneisto lähtisi suorittamaan jotain vaivalloista, mikä voi epäonnistua. Nyt, kun tälle linjalle on lähdetty uuden maskisuosituksen myötä, realisti valmistautuu pitkään sissisotaan, jossa yllämainitun a-osaston keinoihin ei voi luottaa – vaikka toivo toki elää.

Ehkä hallitus voisikin antaa maskisuosituksen tapaisen, virallisen “oman harkinnan mukaan” toteutettavan ilmahygieniasuosituksen, pikatestaussuosituksen ja kuplautumissuosituksen. Virkamiesten haasteet toteuttaa tehtäviään tuovat suomalaisille erinomaisen tilaisuuden oppia paikallisesti itseorganisoituvaa turvallisuustoimintaa. Mutta kokonaisstrategian epäonnistumista ei voi vierittää rokottamattomille, niin kätevää kuin se olisikin kaiken epidemian vähättelyn jälkeen.

Toimimalla nyt omatoimisesti ennakoiden – pikatestit, FFP2-maskit (myös uudelleenkäytettynä), tuuletus, ilmanpuhdistus, kontaktien rajoittaminen – voimme vielä estää mustan joulun.

Pandemia, irtikytkeytymiskyvykkyys ja mitä sitten?

This post lays out, in a nutshell, why I care about pandemics and how I think we should reasonably treat them.

Kysymys: Miksi pandemioista pitäisi välittää?

Vastaus: Tiedämme, että historiallisesti pandemioiden kuolonuhrit noudattavat äärimmäisen paksuhäntäistä todennäköisyysjakaumaa (esim. GPD-jakaumasta* todennäköisyys yli miljardin kuolonuhrin pandemialle ~1%).

(*parametrit: xi = 1.62, mu = 0, beta = 1.1747 * 10^6; ks. tämä)

Tiedämme myös, että riskiarvio on alakanttiin, koska globaali verkostoituneisuus on viimeisen 100 vuoden aikana lisääntynyt räjähdysmäisesti. Tämä lisää erilaisten dominoefektien todennäköisyyttä, jolloin seuraukset voivat olla tuhoisat (ks. esim. tämä tai tämä). Koronapandemia oli tätä taustaa vasten erinomainen valmiusharjoitus, sillä se ei pyyhkinyt suurta osaa ihmiskuntaa planeetalta – mikä on pitkällä tähtäimellä paitsi mahdollista, myös todennäköistä, mikäli kaikkialta pääsee kaikkialle kaiken aikaa (ks. tämä).

Kysymys: Mitä tarkoitat, kun sanot “vanha normaali”?

Vastaus: Tarkoitan 1900-luvun loppupuolella kehittynyttä mielialaa, jossa ajateltiin, että 1) pandemioista ei tarvitse välittää ja 2) naiivi skientismi on (epävarmuustekijöiden myöntämisen ja kontrolloinnin sijaan) ratkaisu käytännössä kaikkiin ihmiskuntaa kohtaaviin ongelmiin.

Kysymys: Mitä tarkoitat, kun sanot “uusi normaali”?

Vastaus: Tarkoitan tilannetta, jossa yhteiskunnan jatkuvuus varmistetaan, jotta voidaan nauttia saavutetuista eduista kuten vapaudesta, terveydestä ja hyvästä elämästä.

Kysymys: Miltä tämä sitten näyttäisi?

Vastaus: Jokapäiväinen elämä näyttäisi samalta kuin vuonna 2019, lukuunottamatta sitä, että aggressiivisten tartuntatautien esiintymisalueille matkustavien tulisi palatessaan käydä luotettavassa testissä tai viettää aikaa esim. karanteenihotellissa. Meillä olisi lisäksi arsenaalissamme irtikytkeytymiskyvykkyyttä: uusien, vakavien patogeenien ilmaantuessa jossain päin maailmaa, voisimme pystyttää palomuureja globaalin virusverkoston oville. Tämä pitäisi voida tehdä mahdollisimman vähän ihmisten elämää ja yhteiskunnan toimintoja häiriten – tavoitteena olisi, ettei se näkyisi millään tapaa jokapäiväisessä elämässä (rajojen yli säännöllisesti esim. työnsä vuoksi liikkuvat voisivat jatkaa liikkumista haettuaan siihen luvan).

Irtikytkeytyminen olisi aina väliaikaista ja sitä lyhyempää, mitä nopeammin uhkaavan patogeenin riskiarviointi saataisiin tehtyä. Sen hyväksyttävyyttä tulisi arvioida kuuntelemalla kaikkia kansan sosioekonomisia luokkia: ei ole lainkaan itsestäänselvää, että varakkaiden tulisi voida matkustaa (aina, kaikkialle, ja kaiken aikaa), mikäli se tarkoittaa haavoittuvampien ryhmien elämän merkittävää häiriintymistä (esim. kirjastojen ja muiden julkisten palveluiden sulku, tulonmenetykset ja vaikeasti toteutettavat etätyövaatimukset, jne.)

Käytännössä tämä tarkoittaisi hälytysjärjestelmää, jonka lauetessa testausta ja karanteeneja otettaisiin käyttöön mieluummin liian nopeasti kuin liian hitaasti, sillä mikäli järjestelmä pettää ja uusi patogeeni pääseekin maahan, kansalaisten elämä häiriintyy mahdollisesti hyvinkin merkittävästi (ks. vuoden 2020 keväällä ja siitä jatkunut sulkujojoilu ympäri maailmaa). Toisin sanoin: liikkumis- ja muut rajoitukset maan sisällä ovat seurausta rajatoimien epäonnistumisesta.

Atlantinpuolisessa Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on viimeisen reilun vuoden aikana kehitetty toimintamalleja tämän toteuttamiseksi, ja aiheesta opitaan koko ajan lisää. Suomesta koronavirus on käytännössä eliminoitu useita kertoja – muualla maassa tosin HUS:ia tehokkaammin – joten tähän on meillä moniin maihin nähden hyvät edellytykset. Rajoituksia täälläkin on kuitenkin jouduttu jatkamaan, koska niiden aiheuttama vaivannäkö on ehkä arvioitu pienemmäksi, kuin rajojen terveysturvallisuuden turvaamisen aiheuttama vaivannäkö.

Kysymys: Kuulostaa kamalan hankalalta ja meillähän on jo rokote?

Vastaus: Olen huolissani neljästä asiasta, mikäli eliminaatio-/segmentaatiostrategiaa ei oteta käyttöön, tai irtikytkeytymiskyvykkyyttä aleta pikimmiten rakentamaan:

  1. Uudet variantit. Kuinka kauan haluamme tanssia uusien boosteri- ja kausirokotusten kanssa toivoen, että sellainen voittaa kilpajuoksun uutta virusvarianttia vastaan?
  2. Pitkä COVID. Mitä riskeeraamme altistamalla rokottamattomat ihmisryhmät taudille?
  3. Kansalaisvaltioiden lisääntynyt riippuvuus lääkeyhtiöjättiläisistä. Onko se toivottavaa?
  4. Seuraava pandemia. Jos emme muuta mitään, kuinka paljon haluamme lyödä vetoa sen puolesta, että saamme ensi kerralla rokotteen ennen kuin korjaamaton vahinko on tapahtunut?

Kuten THL:n seminaarissa esitin, meidän tulisi tehdä kansana päätöksiä siitä, millaisia arvoja haluamme toteuttaa pandemiauhkien kanssa toimiessa. Kun tämä on yhdessä sovittu, pienemmille yksiköille (AVIt, maakunnat, kaupungit, kylät, naapurustot, perheet, yksilöt) täytyy antaa autonomiaa toteuttaa koonsa puolesta omaan vaikutuspiirinsä kuuluvia käytännön torjuntatoimien toteutuksia, omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Mutta parasta olisi, jos proaktiivinen ja tehokas viranomaisvaste pääosiltaan poistaisi kansalaisten tarpeen käyttää omia resurssejaan tartuntataudin selättämiseksi.

Haluan korostaa, että tämä ei ole mikään “Rajatkii!”-sotahuuto. Esimerkiksi verkostotieteen pohjalta voidaan kylmän viileästi tehdä johtopäätös, että resilienttien järjestelmien osat eivät ole kaikki yhteydessä toisiinsa kaiken aikaa (ks. esim. tämä). Mika Salmisen sanoin: Eihän korona itsestään mistään ilmesty, vaan rajojen yli se tulee.

Kiinnostuneille tutkimusviitteitä alla.

Tässä vielä 3,5 minuuttia pähkinänkuorta siitä, mitä “laipiointi” eliminaatio- / segmentaatiostrategiassa tarkoittaa. Video on pätkä Arjen Resilienssi -webinaarista; sanon siinä tartuntojen olevan menossa kohti nollaa, koska tapahtuma oli ennen kesäkuun lopun deltaorgioita.

Lukemistoa:

  • Baker, M. G., Wilson, N., & Blakely, T. (2020). Elimination could be the optimal response strategy for covid-19 and other emerging pandemic diseases. BMJ, 371, m4907. https://doi.org/10/ghqk9h
  • Balsa-Barreiro, J., Vié, A., Morales, A. J., & Cebrián, M. (2020). Deglobalization in a hyper-connected world. Nature Palgrave Communications, 6(1), 1–4. https://doi.org/10/gjfxwz
  • Flyvbjerg, B. (2020). The law of regression to the tail: How to survive Covid-19, the climate crisis, and other disasters. Environmental Science & Policy, 114, 614–618. https://doi.org/10/gjkjwz
  • Hansson, S. O. (2004). Fallacies of risk. Journal of Risk Research, 7(3), 353–360. https://doi.org/10/c7567q
  • Horton, R. (2021). Offline: The case for No-COVID. Lancet397(10272), 359. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(21)00186-0
  • Hyvönen, A.-E., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S., & Liljeroos, J. (2019). Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: Tasot, prosessit ja arviointi [Raportti]. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161358
  • Iwata, K., & Aoyagi, Y. (2021). Elimination of covid-19: A practical roadmap by segmentation. BMJ, n349. https://doi.org/10/gjqpxt
  • Käyttäytymistieteellisen neuvonantohankkeen työryhmä. (2021). Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena: Käyttäytymistieteellinen neuvonanto -hankkeen loppuraportti [Sarjajulkaisu]. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163138
  • Matti TJ Heino, Markus Kanerva, Maarit Lassander, & Ville Ojanen. (2021). Koronaväsymystä? Vai inhimillistä kyllästymistä, turhautumista, tottumista ja pyrkimystä normaaliin (Käyttäytymistieteellisen neuvonantoryhmän raportteja). https://vnk.fi/hanke?tunnus=VNK127:00/2020
  • Martela, F., Hankonen, N., Ryan, R. M., & Vansteenkiste, M. (2020). Motivating Voluntary Compliance to Behavioural Restrictions: Self-Determination Theory–Based Checklist of Principles for COVID-19 and Other Emergency Communications. European Review of Social Psychology. 10.1080/10463283.2020.1857082
  • Morales, A. J., Norman, J., & Bahrami, M. (Toim.). (2021). COVID-19: A Complex Systems Approach. STEM Academic Press. https://stemacademicpress.com/stem-volumes-covid-19
  • Priesemann, V., Balling, R., Brinkmann, M. M., Ciesek, S., Czypionka, T., Eckerle, I., Giordano, G., Hanson, C., Hel, Z., Hotulainen, P., Klimek, P., Nassehi, A., Peichl, A., Perc, M., Petelos, E., Prainsack, B., & Szczurek, E. (2021). An action plan for pan-European defence against new SARS-CoV-2 variants. The Lancet, S0140673621001501. https://doi.org/10/ghtzqn
  • Priesemann, V., Brinkmann, M. M., Ciesek, S., Cuschieri, S., Czypionka, T., Giordano, G., Gurdasani, D., Hanson, C., Hens, N., Iftekhar, E., Kelly-Irving, M., Klimek, P., Kretzschmar, M., Peichl, A., Perc, M., Sannino, F., Schernhammer, E., Schmidt, A., Staines, A., & Szczurek, E. (2021). Calling for pan-European commitment for rapid and sustained reduction in SARS-CoV-2 infections. The Lancet, 397(10269), 92–93. https://doi.org/10/ghp8kb
  • Rauch, E. M., & Bar-Yam, Y. (2006). Long-range interactions and evolutionary stability in a predator-prey system. Physical Review E73(2), 020903. https://doi.org/10/d9zbc4
  • Siegenfeld, A. F., & Bar-Yam, Y. (2020). The impact of travel and timing in eliminating COVID-19. Nature Communications Physics, 3(1), 1–8. https://doi.org/10/ghh8hg
  • World Health Organization Regional Office for Europe. (2020). Pandemic fatigue: Reinvigorating the public to prevent COVID-19: policy considerations for Member States in the WHO European Region (WHO/EURO:2020-1160-40906-55390). Article WHO/EURO:2020-1160-40906-55390. https://apps.who.int/iris/handle/10665/335820

Self-determined and self-organised: Fighting pandemics on the appropriate scales

The video is a Finnish talk I gave as part of a webinar series of the Institute for Health and Welfare (THL). I discuss the three scales of pandemic response: That of a) self-determined individuals, b) self-organised communities and c) governmental strategy choice in aiding these. Related, highly unpolished thoughts in English below. Slides here!

How should we think about changing people’s behaviour to mitigate pandemic threat? The starting point is to consider targets of interventions as complex systems. This means that biopsychosocial determinants such as capability, opportunity and motivation act together to create the current state of a system which is a person; aggregates of individuals define the state of a system which is a household, aggregates of which form a community, a society, and so forth. Each of these systems is of a different size, i.e. scale, and fulfills multiple roles in pandemic response – the redundancy brought about by overlap of functions performed by each element (say, individuals’ social distancing, and a community’s agreement to postpone cultural events to mitigate physical contact) is what largely ensures resilience of a system in crisis situations. In other words, information about intervention targets need to be framed as taking place within multi-level socio-ecological system, where tradeoffs between intervention nuance and scale exist. Figure below depicts this idea, and also underlines the mismatch when a large-scale unit, such as the government, attempts to dictate specifics of how e.g. schools or kindergartens should arrange their safety procedures, instead of acknowledging that “people are experts of their own environment”.

The above picture depicts a complexity profile, here a heuristic tool for considering intervention ownership. Any pandemic response must strike a balance between interventions that reach large audiences but (in spite of e.g. digital mass tailoring) are relatively homogenous, and interventions that reach small audiences but are highly tuned to their contexts. As long as the system performing the intervention remains the same, there is a fundamental tradeoff between complexity and scale, although changes in the system may allow increasing the area under the curve. Only individuals or small groups can perform ultra-local actions, and there are efforts where a larger governance structure is inevitable; those actions should be handled by agents at the appropriate scale. For example, a group of friends can come up with ideas to mingle safely, while e.g. city officials must make the decision to require quarantines and testing of incoming travellers. Horizontal axis depicts increasing audience size, from individuals to families, communities and countries. Blue line indicates the amount of nuance each entity can take into account, as depicted on the vertical axis.

Recently, we collected a sample of about 2000 people, who answered a survey on social psychological factors affecting personal protective behaviours such as mask use. As may be obvious, there are many open questions regarding implications of a cross-sectional analysis to the “real world”. Empirically evaluated social psychological phenomena are always embedded in time, making them to an extent idiographic and contextual, hence any generalisations to policy actions have to be considered in the light of nomothetic knowledge of complex systems. That is, the question of how we increase protective behaviours in the society is a multifaceted problem, requiring any actions to acknowledge the complexity of the system the behaviours take place in, and how they interact with other actions affecting community transmission. In my view, this is best done with the classical statement “First, do no harm” in mind.

A foremost condition for responsible application of science-based policy is a consideration of how the decision ought to be done, such that the costs of null effects are minimal. Finland has undertaken a suppression strategy common to European and Northern American countries, where increasingly stringent restrictions are gradually put in place while case numbers rise, and removed while cases decline. This sets different demands to individuals’ protective motivation and other personal resources (aka “pandemic fatigue”), compared to an elimination strategy, where relatively short but highly aggressive measures are taken to draw cases to zero. In the latter approach, most restrictions are lifted from case-free communities or countries, while applying border testing and quarantines to ensure the continued safety of the region’s inhabitants. In this latter case, provided that that future outbreaks are small and/or travel from regions with ongoing community transmission is low, local elimination ensues, and failures to increase protective behaviours imply – by necessity – a smaller impact than when attempted in a locale, safety of which depends mostly on personal protective behaviours.

Another consideration is that of systemic negative unintended side-effects of applying behavioural science recommendations to policy. Based on nomothetic knowledge of complex social systems and the results presented here, it is possible to give the following recommendations:

  1. Citizens’ sense of autonomy in choosing how to carry out the official pandemic mitigation recommendations should be fostered, without overlooking the necessity of feeling competence as well as camaraderie in the actions. This can be done with communication but perhaps more importantly, by facilitating people’s self-organisation tendencies and empowering them to design their own local responses, at the lowest scale (individual, family, neighbourhood, city/town, county, etc.) each of which is feasible to perform. This ensures local strengths get maximally applied, without severing functions, which are invisible to a governmental authority.
  2. Local norms (family, friends, other people in the indoor spaces one visits) ought to be stewarded to the direction which is necessary for pandemic control; this can again be done via communication, but based on literature on mitigating pandemics, it’s possible to hypothesise longer-lasting behavioural effects stemming from involving agentic individuals in the risk management of their surroundings.

Recommended reading:

  • Baker, M. G., Wilson, N., & Blakely, T. (2020). Elimination could be the optimal response strategy for covid-19 and other emerging pandemic diseases. BMJ, 371, m4907. https://doi.org/10/ghqk9h
  • Balsa-Barreiro, J., Vié, A., Morales, A. J., & Cebrián, M. (2020). Deglobalization in a hyper-connected world. Nature Palgrave Communications, 6(1), 1–4. https://doi.org/10/gjfxwz
  • Behaviour Change Science & Policy -projekti: http://linktr.ee/besp
  • Flyvbjerg, B. (2020). The law of regression to the tail: How to survive Covid-19, the climate crisis, and other disasters. Environmental Science & Policy, 114, 614–618. https://doi.org/10/gjkjwz
  • Hansson, S. O. (2004). Fallacies of risk. Journal of Risk Research, 7(3), 353–360. https://doi.org/10/c7567q
  • Horton, R. (2021). Offline: The case for No-COVID. Lancet, 397(10272), 359. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(21)00186-0
  • Hyvönen, A.-E., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S., & Liljeroos, J. (2019). Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: Tasot, prosessit ja arviointi [Raportti]. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161358
  • Iwata, K., & Aoyagi, Y. (2021). Elimination of covid-19: A practical roadmap by segmentation. BMJ, n349. https://doi.org/10/gjqpxt
  • Käyttäytymistieteellisen neuvonantohankkeen työryhmä. (2021). Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena: Käyttäytymistieteellinen neuvonanto -hankkeen loppuraportti [Sarjajulkaisu]. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163138
  • Matti TJ Heino, Markus Kanerva, Maarit Lassander, & Ville Ojanen. (2021). Koronaväsymystä? Vai inhimillistä kyllästymistä, turhautumista, tottumista ja pyrkimystä normaaliin (Käyttäytymistieteellisen neuvonantoryhmän raportteja). https://vnk.fi/hanke?tunnus=VNK127:00/2020
  • Martela, F., Hankonen, N., Ryan, R. M., & Vansteenkiste, M. (2020). Motivating Voluntary Compliance to Behavioural Restrictions: Self-Determination Theory–Based Checklist of Principles for COVID-19 and Other Emergency Communications. European Review of Social Psychology. 10.1080/10463283.2020.1857082
  • Morales, A. J., Norman, J., & Bahrami, M. (Toim.). (2021). COVID-19: A Complex Systems Approach. STEM Academic Press. https://stemacademicpress.com/stem-volumes-covid-19
  • Priesemann, V., Balling, R., Brinkmann, M. M., Ciesek, S., Czypionka, T., Eckerle, I., Giordano, G., Hanson, C., Hel, Z., Hotulainen, P., Klimek, P., Nassehi, A., Peichl, A., Perc, M., Petelos, E., Prainsack, B., & Szczurek, E. (2021). An action plan for pan-European defence against new SARS-CoV-2 variants. The Lancet, S0140673621001501. https://doi.org/10/ghtzqn
  • Priesemann, V., Brinkmann, M. M., Ciesek, S., Cuschieri, S., Czypionka, T., Giordano, G., Gurdasani, D., Hanson, C., Hens, N., Iftekhar, E., Kelly-Irving, M., Klimek, P., Kretzschmar, M., Peichl, A., Perc, M., Sannino, F., Schernhammer, E., Schmidt, A., Staines, A., & Szczurek, E. (2021). Calling for pan-European commitment for rapid and sustained reduction in SARS-CoV-2 infections. The Lancet, 397(10269), 92–93. https://doi.org/10/ghp8kb
  • Rauch, E. M., & Bar-Yam, Y. (2006). Long-range interactions and evolutionary stability in a predator-prey system. Physical Review E, 73(2), 020903. https://doi.org/10/d9zbc4
  • Siegenfeld, A. F., & Bar-Yam, Y. (2020). The impact of travel and timing in eliminating COVID-19. Communications Physics, 3(1), 1–8. https://doi.org/10/ghh8hg
  • World Health Organization Regional Office for Europe. (2020). Pandemic fatigue: Reinvigorating the public to prevent COVID-19: policy considerations for Member States in the WHO European Region (WHO/EURO:2020-1160-40906-55390). Article WHO/EURO:2020-1160-40906-55390. https://apps.who.int/iris/handle/10665/335820

Pandemia haastaa ajattelumme: Neljä kompastuskiveä torjuntapolulla

This is a series of five videos (in Finnish), outlining what I currently consider the most important facets of Finnish pandemic preparedness. Also published at motivationselfmanagement.com

PÄIVITYS 27.03.2021: Ennustan, että tulemme poistamaan rajoitukset liian aikaisin, mikä johtaa alla esitetyn mukaisesti uusiin ongelmiin, yllätyksiin ja viivästyksiin epidemian poistamisessa Suomesta. Mikäli tälle ennustukselle haluaa laittaa kapuloita rattaisiin, voi käydä allekirjoittamassa uuden kansalaisaloitteen (en ole itse ollut mukana sen laatimisessa).


Videoissa alla selitän asiat, jotka näen tärkeimpinä ja tieteellistä tarkastelua parhaiten kestävinä näkökulmina suomalaiseen pandemiavasteeseen. Näkemykset eivät ole Behaviour Change & Well-being -tutkimusryhmän, Valtioneuvoston kanslian käyttäytymistieteellisen neuvonantoryhmän, tai Citizen Shield -pandemiavalmiushankkeen virallisia kantoja.

Osa 0: Johdatus käyttäytymiseen, järjestelmiin ja keskinäisriippuvaisuuteen.

Osa 1: Leveysrajoitteisista hännistä.

Osa 2: Noususta, tuhosta ja oikea-aikaisuudesta. [Erratum: Eksponentiaalisen kasvun/laskun selityksessä pitäisi tarkalleen ottaen olla ison R:n sijaan pieni r – kyseessä siis eksponentiaalisen yhtälön r-kasvuparametri, ei tartuttavuusluku R0]

Tässä vielä yksi pointti siitä, miten kasvu hahmotetaan (lähde):

Osa 3: Ikävien yllätysten minimoinnista.

Osa 4: Resilienssistä ja yhteenveto.

Videoissa mainittu tilannekuvaa ylläpitävä verkkosivu:

epidemia.fi

Relevantteja blogipostauksia:

Kanadan tilanteesta:

https://www.canada.ca/en/public-health/services/diseases/2019-novel-coronavirus-infection/latest-travel-health-advice.html

https://travel.gc.ca/travel-covid

Mainittuja/relevantteja julkaisuja:

0. Cirillo, P. & Taleb, N. N. Tail risk of contagious diseases. Nature Physics 16, 606–613 (2020).

1.Rauch, E. M. & Bar-Yam, Y. Long-range interactions and evolutionary stability in a predator-prey system. Phys. Rev. E 73, 020903 (2006).

2.Kollepara, P. K., Siegenfeld, A. F., Taleb, N. N. & Bar-Yam, Y. Unmasking the mask studies: why the effectiveness of surgical masks in preventing respiratory infections has been underestimated. arXiv:2102.04882 [q-bio] (2021).

3.Siegenfeld, A. F. & Bar-Yam, Y. The impact of travel and timing in eliminating COVID-19. Communications Physics 3, 1–8 (2020).

4.Taleb, N. N., Bar-Yam, Y. & Cirillo, P. On single point forecasts for fat-tailed variables. International Journal of Forecasting (2020) doi:10/ghgvdx.

5.Siegenfeld, A. F., Taleb, N. N. & Bar-Yam, Y. Opinion: What models can and cannot tell us about COVID-19. PNAS (2020) doi:10.1073/pnas.2011542117.

6.Wong, V., Cooney, D. & Bar-Yam, Y. Beyond Contact Tracing: Community-Based Early Detection for Ebola Response. PLoS Currents (2016) doi:10.1371/currents.outbreaks.322427f4c3cc2b9c1a5b3395e7d20894.

7.Shen, C., Taleb, N. N. & Bar-Yam, Y. Review of Ferguson et al ‘Impact of non-pharmaceutical interventions…’ (2020).

Kirjallisuutta eliminaatio-/segmentaatiostrategiasta:

1.Geoghegan, J. L., Moreland, N. J., Le Gros, G. & Ussher, J. E. New Zealand’s science-led response to the SARS-CoV-2 pandemic. Nat Immunol 22, 262–263 (2021).

2.The Lancet Infectious Diseases. The COVID-19 exit strategy—why we need to aim low. The Lancet Infectious Diseases S1473309921000803 (2021) doi:10/gh4kvk.

3.Morell, M., Estrada, K., Dominguez, E., Perez, A. & Montesino, D. The Efficacy of Long-Term Elimination Efforts: A Case Study on New Zealand’s SARS. 20.

4.Baker, M. G., Kvalsvig, A. & Verrall, A. J. New Zealand’s COVID‐19 elimination strategy. Medical Journal of Australia 213, 198 (2020).

5.Summers, D. J. et al. Potential lessons from the Taiwan and New Zealand health responses to the COVID-19 pandemic. The Lancet Regional Health – Western Pacific 4, 100044 (2020).

6.Heywood, A. E. & Macintyre, C. R. Elimination of COVID-19: what would it look like and is it possible? The Lancet Infectious Diseases 20, 1005–1007 (2020).

7.Wilson, N., Boyd, M., Kvalsvig, A., Chambers, T. & Baker, M. Public Health Aspects of the Covid-19 Response and Opportunities for the Post-Pandemic Era. pq 16, (2020).

8.Elimination of covid-19. A practical roadmap by segmentation. m4907 (2021).

9.Priesemann, V. et al. An action plan for pan-European defence against new SARS-CoV-2 variants. The Lancet S0140673621001501 (2021) doi:10/ghtzqn.

10.Sachs, J. D. et al. Lancet COVID-19 Commission Statement on the occasion of the 75th session of the UN General Assembly. The Lancet 396, 1102–1124 (2020).

11.Lee, A., Thornley, S., Morris, A. J. & Sundborn, G. Should countries aim for elimination in the covid-19 pandemic? BMJ 370, m3410 (2020).

12.Blakely, T. et al. The probability of the 6‐week lockdown in Victoria (commencing 9 July 2020) achieving elimination of community transmission of SARS‐CoV‐2. Medical Journal of Australia 213, 349 (2020).

13.Priesemann, V. et al. Calling for pan-European commitment for rapid and sustained reduction in SARS-CoV-2 infections. The Lancet 397, 92–93 (2021).

14.Baker, M. G., Wilson, N. & Blakely, T. Elimination could be the optimal response strategy for covid-19 and other emerging pandemic diseases. BMJ 371, m4907 (2020).

15.Blakely, T., Thompson, J., Bablani, L., Andersen, P., Ouakrim, D. A., Carvalho, N., Abraham, P., Boujaoude, M.-A., Katar, A., Akpan, E., Wilson, N., & Stevenson, M. (2021). Determining the optimal COVID-19 policy response using agent-based modelling linked to health and cost modelling: Case study for Victoria, Australia. MedRxiv, 2021.01.11.21249630. https://doi.org/10/gjh8x5

Suomen tie ulos kriisistä

Yaneer Bar-Yam is a complexity scientist, who has worked with and warned about pandemics for 15 years. His interview with Esa-Pekka Pälvimäki and Thomas Brand (in English) regarding the COVID-19 situation in Finland can be found here; these are some of my notes and video extracts.

Nämä ovat muistiinpanoni Esa-Pekka Pälvimäen ja Thomas Brandin toimittamasta kompleksisuustieteilijä ja pandemiatutkija Yaneer Bar-Yamin haastattelusta, jossa tämä kommentoi Suomen Koronavirustilannetta. Bar-Yam on yksi kompleksisuustieteiden isistä, ja äärimmäisen kunnioitettu tutkija. Ks. myös Suomenkielisiä työkaluja COVID-19 taisteluun.

Ensisijainen asia: On ymmärrettävä, että voimme päästä taudista eroon. Voimme lopettaa tämän taudin siinä, missä olemme lopettaneet muitakin tauteja: SARS, MERS ja Ebola eivät ole globaaleja riesoja. Tästä lisää myöhemmin.

“On maita, jotka ovat toimineet viisaasti ja päässeet taudista eroon; ne ovat [historian silmissä] voittajia. Suomi ei ole vielä siellä… jos Suomi haluaa päästä johtajien joukkoon, sen tulee toimia nopeasti ja voimakkaasti taudin hävittämiseksi.”

Kaksi tietä ulos kriisistä:

  1. Kahden viikon sulku johtaa siihen, että uudet tautitapaukset loppuvat lähes kokonaan. Niillä alueilla, joilla edelleen on tapauksia, sulkua tulee jatkaa. Hallituksen tulisi tukea kaupunkien ja muiden yhteisöjen päätösvaltaa siinä, että nämä voivat säädellä itse omia rajoituksiaan.
  2. Viiden viikon kansallinen sulku: On paljon maita, jotka ovat menestyneet COVID-taistossa kansallisen sulun avulla (esim. Etelä-Korea, Kreikka, Islanti, Luxemburg, Kroatia; ks. kuva). Tähän joukkoon kuuluvat maat voivat avata matkustusrajoituksia toistensa välillä. Toim. huom. yksikään maa ei ole peitonnut virusta ilman päättäväisiä vastatoimia.

Mikä on yhteisöjen rooli epidemian torjunnassa? Mikäli lainvoimainen ulkonaliikkumiskielto tai muut liikkumisrajoitteet ovat mahdottomia, pandemiavaste voidaan tehdä yhteisöissä; viestinä on, että olemme samassa veneessä ja kaikki haluavat päästä takaisin normaaliin – palataan siis normaaliin mahdollisimman nopeasti! Kaikki eivät suosituksia tietenkään tule noudattamaan, mutta jos suurin osa niin tekee, se riittää. Yleinen ja hyväksi havaittu tekniikka epidemian hallintaan on ovelta ovelle kulkeminen ja yhteisön jäsenten voinnin tiedusteleminen; ovatko he terveitä, sairaita, tarvitsevatko he jotakin? Tätä voi pari viikkoa tehdä yhteisön jäsen, Suomessa kenties taloyhtiön suojelu/turvallisuusvastaava?

Yhteisöissä, joissa tauti leviää poikkeuksellisen vahvasti, tulee puhua johtajille ja kertoa, että taudista ja sen tuottamasta kärsimyksestä voidaan päästä eroon. Ei ole mitään tärkeämpää kuin se, että yhteisöt saadaan ottamaan omistajuus ja vastuu omista jäsenistään. Heitä, heidän huoliaan ja ongelmiaan tulee kuunnella ja kysyä, kuinka heitä voitaisiin parhaalla tavalla auttaa.

 

Käynnistyykö leviäminen väistämättä uudestaan, jos tautia kantava henkilö pääsee tartunnoista vapaalle alueelle? Uudet tartunta-aallot eivät ole tarpeellisia. Tartuntatauteja on hävitetty ennenkin, ja samoin voidaan Koronaviruskin hävittää: paikallisesti ja globaalisti. Kyse on valinnasta. Esim. 1-3 tapausta voidaan aina pysäyttää kontaktijäljityksen ja altistuneiden eristämisen avulla; voimme myös toimillamme vaikuttaa siihen, että tapausten ilmaantuminen on hyvin epätodennäköistä. Mutta jos tapauksia on esim. kymmenen, tarvitaan järeämpiä toimia.

Palaako tauti aina ja ikuisesti ulkomailta, kunnes rokotus on saatavilla; eihän minkään maan talous kestä niin pitkiä rajoituksia? Ei, taudin hävittäminen saadaan tehtyä viikoissa. Suomessa se saataisiin poistettua monista paikoista kahdessa viikossa, toisissa kolmessa tai useammassa. Viidessä-kuudessa viikossa se katoaisi kaikkialta. Tähän liittyy kiinnostava harha: taudin alkuvaiheessa ajateltiin taudittoman maailman kestävän ikuisesti, ja nyt ajatellaan taudin kestävän ikuisesti. Ei – normaalitila ei kestä ikuisesti, eikä poikkeustila kestä ikuisesti. SARS ja MERS eivät päätyneet nekään kiertämään maailmaa ikuisesti.

 

Entä laumaimmuniteetti? Laumaimmuniteetin hankinnan kustannus on valtava, eikä ole selvää, että se toimisi. Jos emme tee suurempia toimia, yritämme pitää tautitapaukset alhaalla ja odotamme rokotetta sekä laumaimmuniteettia, siinä voi mennä vuosia, ja se voi maksaa 250 000 henkeä.

Keskustelussa sivuttiin seitsemää ensimmäistä kohtaa 9-kohtaisesta toimintaohjelmasta (ks. COVID-19: How to Win, sekä suomennetut ohjeet: COVID-19 -taistelusuositukset poliittisille päätöksentekijöille | Miksi viiden viikon lockdown voi pysäyttää COVID19-epidemian? | Milloin voimme jälleen avata yhteiskunnan?)

  1. Kaikkien – yritysten, yhteisöjen ja hallituksen – saaminen mukaan ponnistukseen.
  2. Sulku (lockdown): Fyysisen etäisyyden (6–9 metriä; 2m ei riitä) pitäminen, tartuntojen rajoittaminen perheryhmissä (positiiviseksi testatut henkilöt lähetetään karanteeniin esim. hotelliin oman asunnon sijaan).
  3. Tapausten tunnistaminen ja eristäminen (miellyttäviin paikkoihin, esim. hotelleihin) ajoissa.
  4. Kasvosuojainten käyttäminen, erityisesti välttämättömissä palveluissa.
  5. Edes jonkinasteiset matkustusrajoitukset. Liikkumisen rajoittaminen tarpeellisiksi nähtyihin palveluihin on parempi kuin se, että kaikki liikkuvat mielin määrin, mikä tuo tartuntatapaukset paikkoihin joissa niitä ei välttämättä muuten olisi.
  6. Välttämättömien palveluiden käytön saaminen turvalliseksi. Turvalliset työtilat, etätyömahdollisuudet, ruokakauppojen kotiin-/kadullekuljetukset, jne.
  7. Laajamittainen testaus, jotta tiedetään missä tarvitaan lisärajoituksia ja missä rajoituksia voidaan höllentää. Tietokonetomografiaa voidaan käyttää testaamisen nostamiseen uudelle tasolle; se tuottaa hyvin vähän vääriä negatiivisia havaintoja.

 

“Kuka tahansa, joka nykyään sanoo, ettei ole olemassa informaatiota, jonka perusteella kasvosuojainten voi sanoa olevan hyödyllisiä taudin leviämisen kannalta, on sokea. He pitävät maskia suun ja nenän sijaan silmillään. Näyttö on olemassa, tieteellinen ymmärrys on olemassa; tämän viestin pitää olla selkeä.”

– Yaneer Bar-Yam (39:34)

Valtava virhe vastatoimissa on, että ajattelemme ja toimimme kuin tämä olisi influenssa. Mutta siitä ei ole kyse; voimme oppia enemmän vakavista tartuntatautitapauksista selvinneiltä mailta, kuin voimme menneestä toiminnastamme vanhojen perus-influenssojen parissa. Esimerkiksi Ebola on tullut paikallisen häviämisen jälkeen takaisin vain siksi, että se on palannut eläinten kautta ihmisiin.

 

Vaihtoehtoinen strategia ei ole Flatten the Curve, ts. “Pidä tapausmäärät alhaalla ja odottele”.

 

Tässä vielä video kokonaisuudessaan:

 

Coronavirus, lifestyle diseases and the Shadow Mean

In this post, I introduce fat-tailed distributions and the concept of the Shadow Mean, with implications to how seriously multiplicative events should be taken in the society. [Addendum: If you want a technical treatment of the proper Shadow Mean approach instead of my caricature, see this]

I keep getting struck by how often we see well-meaning educated people comparing phenomena such as terrorism and epidemics to the “as much or more” dangerous lifestyle diseases. I even saw one of the smartest health psychologists I know commit this error in their professorial inauguration speech. Note, that I’m not against preventing non-communicable diseases; in fact, that’s what my dissertation is about. But we need to be vigilant on how risks work.

Here’s a chart from the aforementioned presentation, where you can clearly see that, all else equal, we should be diverting almost all our prevention resources to the biggest killers, which are lifestyle diseases:

Rik causes of death

The problem is, that all else is not equal. Why?

It has to do with a concept called “Shadow Mean” (capitalised for ominosity), which relates to “fat tailed” distributions. I’ll explain more later.

But let us first consider some properties of the Coronavirus pandemic, and how they differ from the common flu – and, by extension, to lifestyle diseases. To do so, I’ll give the floor to Luca Dellanna (Twitter, website), who kindly contributed his thoughts to this blog:


Luca Dellanna: Six unintuitive properties of the current pandemic

1/6: Asymmetry (part I)

“The cost of paranoia is bounded. The sooner we get paranoid, quicker we can get a handle on things, sooner we can confidently go back to business as usual the cost of “letting it happen” is unbounded. Here is the tradeoff in the US: Restrict international travel now and maintain our ability to move freely domestically or keep the flows coming and inevitably have to restrict movement both internationally and domestically. The choice is clear.” – Joe Norman (link)

There is enough evidence that the pandemic is inevitable. The only question is how big and how fast we want it.

The costs of preventing the pandemic are mostly linear. Closing down schools today for one month costs roughly as much as closing them for one month in April. Closing down 3 schools costs roughly half as closing down 6 (assuming the same size).

Instead, the costs of letting the pandemic grow are nonlinear.

Letting the pandemic run today might mean 100 more people infected tomorrow. Letting the pandemic run next week might mean 1000 more people infected the following day.

And it gets worse (see the next point).

2/6: Nonlinearities

“In the US, we have 2.3 million people in prison. I cannot imagine a way to stop #coronavirus from spreading like wildfire among that population. How will federal, state, & local authorities handle this?” – Jon Stokes (link)

Another example of the non-linear consequences of the pandemic.

A pandemic that “knocks-off” (i.e. prevents from working, for any reason) 0.1% of the workforce is bad but not that bad.

A pandemic that “knocks-off” (i.e. prevents from working, for any reason) 0.1% of the workforce in a clustered way is much worse: it means that some companies lose a large percentage of their workforce for a few days or weeks and must close the operations (whereas others are directly unaffected).

A pandemic that “knocks-off” (i.e. prevents from working, for any reason) 0.2% of the workforce is ten times worse than a 0.1% pandemic – for there are less workers to covers those who are sick, for one company closing creates problems downstream the supply chain, and so on.

The worst case is so bad that it makes sense planning for it even if it has low chances to happen (which is itself a strong assumption on too uncertain variables).

3/6: Impact

“The difference between the flu and the coronavirus is that between a tide and a tsunami. The same amount of water, but the impact is different because the tsunami arrives all at once.” – Roberto Burioni (link)

As I explained on Twitter, the problem is not (only) the current mortality, but the mortality we can get if our healthcare system gets overwhelmed. People won’t receive the care they need, even for conditions unrelated to the coronavirus.

“If a juggler can juggle 4 balls letting them drop 1% of time,  then he can also juggle 10 balls letting them drop 1% of time.” – this is how most people estimate mortality. As if healthcare was a fully elastic system.

4/6: Asymmetry (part II)

“Asymmetry. Convex decision. So long as there is no risk of harm from masks & disinfectants, the decision is wise, in spite of the absence of evidence– Nassim Nicholas Taleb (link)

Face masks do not offer full protection, but they do offer some protection. As long as you remove them carefully and they don’t make you sweat (so that you’re tempted to touch your face), they’re better than nothing.

Their cost is minimal and bounded, their benefit is large and unbounded (at least for you: they might save your life).

Of course, there is the argument that face masks are finite and they should be allocated where they’re the most needed. It’s a valid argument. But let’s focus on the asymmetry of the cost-benefit, because it applies to another method as well: washing hands and disinfecting.

Their cost is extremely low. I’m baffled that so few people are doing it first thing while arriving home.

Don’t be penny-wise but pound-foolish with your time.

5/6: Testing

“True epidemic in Iran and South Korea, community spread in Italy, confirmed transmission from Iran to multiple countries, the US basically isn’t testing anybody… and as far as I can tell it’s gauche even to mention [the virus] in public in the United States.” – @toad_spotted (link)

If a country doesn’t like to talk about a problem, it will have to talk about that problem.

Problems grow the size they need for you to acknowledge them.
The virus is already here, it’s just not evenly detected. – Balajis Srinivasan (link)

6/6: Infection

“I just realized that when people say ‘yeah but you won’t die’ they mean ‘yeah you’ll become a carrier and make everyone you see sick but not die’.” – Paul McKellar (link)

There are many replies to “the coronavirus is not that mortal”.

  • “15% mortality in older people (80+ years old) almost means a Russian Roulette if they get infected”.
  • One’s chances of dying depend on the number of infected people he meets in his day-to-day (because the more he meets, the more the chances he gets the virus).
  • We don’t know! There are many reasons that prevent us from pinpointing the mortality of the virus in a way that is predictive of the future. We should assume the worst scenarios until we can rule them out. (Why? Because asymmetry and nonlinearities; the content of points #1 and #4 above.)

Luca

[Luca’s newsletter is pretty much the only one I’ve ever found positively thought-provoking; if you want to hear more of his ideas, subscribe here]


 

Horizontally challenged tails

What does this have to do with lifestyle diseases? Well, while the incidence of the common flu is quite unlikely to quadruple from one year to the next, it is much, much less likely, that the incidence of e.g. cardiovascular disease would do the same.

Let’s look at an example. In the left plot below, you see what a mortality rate from a fat tailed distribution would look like. There are two years, when you have an extreme case – something psychologists are used to just eliminating from the data. Note, that outliers are different from extremes; an outlier may be a badly measured observation, whereas an extreme lies within the conceivable boundaries of the phenomenon.

fat and thin tails
Figure by me; code available here

The left plot could signify a viral epidemic. Say we are living year 26; the mean observed annual mortality would be around 900, and you probably aren’t too worried; things are almost exclusively very calm. But, given the fat-tailed distribution, extreme values are possible and upon surviving year 27, the mean would be almost 6000. Before it’s seen, this is known as the Shadow Mean; there are yet unobserved cases we can infer from the mechanics that produce the fat-tailed distribution, but which are not (yet) observed empirically.

Contrast the situation with that on the right plot, which could signify deaths from accidents in a country like Finland. In 900 years, we still have not observed one with over 2500 deaths (nb. this is just simulated data from a thin-tailed distribution). The mean is about 1000 and if we omit the maximum observation, it remains practically identical.

lawnmowers
Figure by Stefan Gasic; see his work here!

N-th order matters

Time and second-order effects – that is, things that happen as an indirect consequence of an event – are of great importance when something extreme happens. Let us run a small scenario. Finland has 5½ million people. Let us consider that 25% would get infected (with a maximum of, say, 50%), and 5% (max. 20%) would require care in a hospital. This would already mean, that we would suddenly have 70 000 (max 550 000) extra patients in the healthcare system, which has been “streamlined” for years. Very different scenario than having the same number of extra patients over the course of a year or a decade – one, which lays fertile ground to second-order effects. These include the impact on people, who wouldn’t have big problems under normal situations, due to having hospital care capacity readily available.

Finally: This is not fearmongering or a call for hysteria. Cold-headed rational decision making calls for taking precautions here. If you stock up so that you can self-quarantine yourself for 14 days in the case of getting ill, and do it gradually by buying little extra every time you go to the store anyway, you are making a good decision. Here’s one more figure by Luca, illustrating the point:

Image
Figure by Luca Dellanna; source

Relevant resources and references: