Category: Käyttäytymisarkkitehtuuri

Miksi ilmanvaihto ja -puhdistus? Terveempää arkea pienillä teoilla

Matti TJ Heino5 Comments

Ilmahygieniaa koskeva tiede on edennyt valtavin harppauksin viime vuosina. Tämä sivu sisältää Suomen Akatemian kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden tutkimusrahoituksesta tuotetun Citizen Shield – Kansalaissuoja -hankkeen materiaaleja. Olen tuottamassa näitä monitieteellisessä yhteistyössä eri alojen osaajien kanssa, ja näet alla ensimmäisen version. Löydät muut sarjan sivut täältä ja tästä:

Tutkimustiedon karttuessa, myös nämä tiedot saattavat edelleen päivittyä. Eräs näiden sivujen tarkoitus on altistaa materiaaleja yhteiskunnallisen parviälyn huomioille. Kommentit ja kehitys-/korjausehdotukset voi osoittaa minulle!

Miksi ilmanvaihto ja -puhdistus? Terveempää arkea pienillä teoilla

Muistatko, kun elokuvateattereissa ja busseissa sai tupakoida vapaasti? Nyt moinen tuntuisi omituiselta. Onkin todennäköistä, että 20 vuoden päästä ihmetellään, miten tunkkaisissa ja huonon ilmanlaadun tiloissa suomalaiset jaksoivat toimia vielä vuonna 2020-luvulla. Jokaiselle on keinoja parantaa sisäilman laatua, ja listaamme alempana eri tahoille soveltuvia tapoja.

Koronapandemian myötä puhtaan sisäilman merkitykseen on havahduttu aivan uudella tavalla. Koronavirus ja influenssa leviävät merkittäviltä osin ilmavälitteisesti. Nämä taudit leviävät, kun hengitämme toisen keuhkoissa ollutta ilmaa. Ilmanvaihto ja -puhdistus ovat hengityssuojainten lisäksi tehokkaita keinoja torjua tartuntoja. Tällä sivustolla keskitymme näistä ensimmäisiin; hengityssuojaimista voit lukea lisää tästä katsauksesta tai tuottamistamme ohjeista. 

Ilmavälitteisesti leviäviä tauteja ovat myös esimerkiksi tuberkuloosi, tuhkarokko ja vesirokko (ks. CDC, WHO). WHO ja CERN ovat tuottaneet tällaisten tautien torjuntaa helpottavan riskiarviotyökalun.

Taudinaiheuttajien lisäksi sisäilmaan kulkeutuu epäpuhtauksia muun muassa ulkoilmasta ja rakennusmateriaaleista. Sisäilmassa voi olla myös allergisia reaktioita aiheuttavia pölyhiukkasia ja itiöitä.

Kokosimme ajankohtaista tietoa ilmahygienian hyödyistä. Kuka tahansa voi ottaa keinoja käyttöön niin vuokra- tai omistusasujana sekä työpaikalla, harrastuksissa tai juhlissa.

Mitkä puhtaan sisäilman hyödyt ovat tärkeitä sinulle?
☐ Vähemmän sairauspoissaoloja työpaikalla tai koulussa
☐ Pienempi riski sairastua koronaan tai influenssaan
☐ Tehokkaampaa työntekoa
☐ Helpompaa oppimista
☐ Virkeämpi olo
☐ Vähemmän päänsärkyjä
☐ Vähemmän tunkkainen sisäilma

Riittämätön ilmanvaihto lisää sairastumisia

Ilmavälitteiset taudit, kuten korona, leviävät helpommin tiloissa, joissa on useita ihmisiä tiiviisti ja puutteellinen ilmanvaihto.

Millaiset seikat lisäävät tartuntariskiä?

  1. Mitä voimakkaammin tartuttava henkilö puhuu, yskii, aivastelee tai puuskuttaa, sitä enemmän hän tuottaa ilmaan virusta sisältäviä hiukkasia. Suurin osa näistä hiukkasista on pieniä aerosoleja. Ne kulkeutuvat tilassa samalla tavalla kuin tupakansavu mutta näkymättömänä ja hajuttomana.
  2. Jos ilma ei vaihdu riittävästi, hiukkasia kertyy hengitysilmaan. Tällöin tartunnalle myös altistuu nopeammin.
  3. Hiukkaset kulkeutuvat koko tilaan ja voivat pysyä ilmassa tunteja, vaikka tartuntariski onkin suurin lähellä tartuttavaa henkilöä. 
  4. Sairastumisen riski kasvaa, kun virusta sisältäviä hiukkasia hengittää enemmän, esimerkiksi oleilemalla tilassa pidempään. 

Ratkaisu: Mitä tehokkaampaa ilmanvaihtoa tai -puhdistusta käytetään, sitä vähemmän hiukkasia on sisäilmassa. Suomalaisessa tutkimuksessa päiväkoteihin tuotiin ilmanpuhdistimia. Alustavien tulosten mukaan sairastumiset vähenivät kolmasosan. 

Suojatoimet vähentävät riskiä kertautuvasti. Ottamalla käyttöön neljä toimenpidettä (esim. ilmanpuhdistus, ilmanvaihdon tehostaminen, altistusajan vähentäminen, sekä tilassa oleilevien henkilöiden määrän vähentäminen), joista kukin yksinään vähentäisi tartuntariskiä vain kolmanneksella, saavutettaisiin yli 80% alenema riskissä.

Mitä eroa on ilmanvaihdolla, ilmanpuhdistuksella ja ilmastoinnilla?

– Ilmanvaihdolla tarkoitetaan sisäilman korvaamista ulkoa tulevalla ilmalla ja epäpuhtauksien poistamista sisäilmasta.
– Ilmanpuhdistuksella sisäilmasta poistetaan epäpuhtauksia. Mekaaninen ilmanpuhdistus (esim. HEPA- tai EPA-suodatus) on suositeltava puhdistusmenetelmä. Se ei tuota ilmaan haitta-aineita, kuten otsonia, toisin kuin otsonaattorit.
– Ilmastoinnilla säädellään tulo- ja kierrätysilman ominaisuuksia, kuten lämpötilaa, kosteutta ja puhtautta.

Hyvällä sisäilmalla taloudellista hyötyä

Hengitystieinfektiot aiheuttavat vuosittain yli 10 miljoonaa sairaspoissaolopäivää Suomessa. Koska hyvä ilmanvaihto ja -puhdistus vähentävät turhia sairastumisia, voidaan niihin panostamalla saada taloudellisia säästöjä. Elinkeinoelämän keskusliiton laskelman mukaan sairauspoissaolopäivänä menetetty työpanos maksaa työnantajalle keskimäärin 370 euroa.

Vuosittain pelkästään influenssaan sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana. Näin ollen noin 0,55 miljoonaa sairastuisi, ja kolmen päivän poissaolo à 370€/pv tarkoittaisi 610M€ kustannuksia.

Virkeyttä ja työtehoa

Huonosta ilmanvaihdosta on myös muuta haittaa. Huono sisäilma voi johtaa alentuneeseen suorituskykyyn tietotyössä, mikä tarkoittaa esimerkiksi huonompaa havaitsemista ja tarkkaavuutta. Huono sisäilma voi myös lisätä väsymystä ja päänsärkyä.

Eräässä tutkimuskatsauksessa tarkasteltiin, millaisia vaikutuksia ilmanlaadulla on koulutyöstä suoriutumiseen. Tulosten mukaan parempi sisäilma voisi johtaa jopa:

  • 12 % nopeampaan suoriutumiseen psykologisista testeistä ja koulutehtävistä
  • 2 % pienempään määrään virheitä
  • 2,5 % lisääntyneeseen läsnäoloon koulussa.

Toisin sanoen ilmanvaihdon toimivuus vaikuttaa ajatustyöhön, eli työtehoon niin toimistoissa kuin oppilaitoksissa. Siksi ilmanlaatuun panostamalla saadaan virkeämpää oloa arkeen.

COVID-19 -pandemia herätti päättäjät toimiin maailmalla

Koronapandemian aikana huomattiin, että hengitysteissä esiintyvät infektiot leviävät merkittävästi ilman välityksellä. Siksi päättäjät ympäri maailmaa ovat ryhtyneet edistämään puhtaampaa sisäilmaa usein toimin. 

  • Yhdysvalloissa tartuntatautiviranomainen on laatinut ohjeistuksia erilaisista ilmanvaihtokeinoista, joilla voidaan vähentää tautien leviämistä. Ohjeistuksissa neuvotaan tuulettamaan, lisäämään ilmanvaihtoa ja ilmanpuhdistimen käyttämisestä.
  • Australiassa Viktorian osavaltiossa kouluihin on hankittu ilmanpuhdistimia. Lisäksi kouluja ohjeistetaan lisäämään ilmanvaihtoa esimerkiksi tuulettamalla, pitämään oppitunteja ulkona ja välttämään opetustiloja, joissa on huono ilmanvaihto. Näille ohjeille löytyy tukea tutkimuksesta: Italiassa kouluissa ilmanvaihtoa parannettiin ja sairastumiset koronavirustautiin vähenivät jopa 80 %.
  • Koulujen sisäilman hiilidoksiditasoja seurataan esimerkiksi Latviassa, Lybeckissä, Berkeleyssä, ja Bostonissa. Koulukohtaiset ilmanlaatutiedot ovat myös julkisesti näkyvillä. 
  • Myös esimerkiksi Porissa koulun ilmanvaihtoremontin yhteydessä asennettiin järjestelmä, jolla mitataan ja seurataan hiilidioksidipitoisuutta.

Ilmanpuhdistusteknologia on kasvava ala, jonka parissa toimii myös suomalaisia yrityksiä. Suomalainen teknologiaosaaminen voidaan hyödyntää ilmahygienian parissa. Näin tälle saralle voidaan luoda tulevaisuuden työpaikkoja. Aivan kuten puhtaan juomaveden, tulisi myös puhtaan hengitysilman kuulua jokaiselle.

Työkalut pandemiaturvalliseen ilmanvaihtoon

Matti TJ Heino5 Comments

Ilmahygieniaa koskeva tiede on edennyt valtavin harppauksin viime vuosina. Tämä sivu sisältää Suomen Akatemian kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden tutkimusrahoituksesta tuotetun Citizen Shield – Kansalaissuoja -hankkeen materiaaleja. Olen tuottamassa näitä monitieteellisessä yhteistyössä eri alojen osaajien kanssa, ja näet alla ensimmäisen version. Löydät muut sarjan sivut täältä ja tästä:

Tutkimustiedon karttuessa, myös nämä tiedot saattavat edelleen päivittyä. Eräs näiden sivujen tarkoitus on altistaa materiaaleja yhteiskunnallisen parviälyn huomioille. Kommentit ja kehitys-/korjausehdotukset voi osoittaa minulle!

Työkalut pandemiaturvalliseen ilmanvaihtoon

Mistä tiedän, onko ilmanvaihto riittävää? 

Ilmanvaihdon arvioiminen kotikonstein

THL ja Sisäilmayhdistys ovat laatineet ohjeita siihen, kuinka ilmanvaihdon puutteita voi arvioida myös ilman erillisiä mittauksia. Merkkejä puutteellisesta ilmanvaihdosta ovat:

  • kosteuden hidas poistuminen kylpyhuoneessa
  • tunkkaisen tuntuinen ilma ja hajujen hidas poistuminen
  • paperiarkki ei pysy poistoilmaventtiilissä kiinni
  • kosteus tiivistyy lasipinnoille, kuten ikkunoihin
  • lingottu pyykki ei kuivu vuorokaudessa
  • saunomisen jälkeen tila ei ole kuivunut seuraavaan aamuun mennessä.

Mitä, jos epäilet puutteellista ilmanvaihtoa? Voit ottaa yhteyttä isännöitsijään tai kiinteistöhuoltoon sekä keskustella ilmanvaihdon käyntiajoista taloyhtiön yhtiökokouksessa. Tarvittaessa pyydä ammattilaisen apua. Toimiva ilmanvaihto on hyödyllistä jo pelkästään kosteusvaurioiden ehkäisyn vuoksi. Siksi puutteisiin reagoiminen on kaikkien etu.

Löydät ilmanvaihdosta lisää käytännönläheistä tietoa Hengitysliiton Kodin sisäilma ja ilmanvaihto -oppaasta sekä THL:n sivuilta. Keväällä 2024 WHO ja CERN julkaisivat uuden riskilaskurin, jolla tilojen hallinnoijat ja käyttäjät voivat arvioida niiden tartuntatautiturvallisuutta.

Hiilidioksidipitoisuuden mittaaminen

Hiilidioksidia kertyy sisäilmaan hengityksen seurauksena, erityisesti kun ilmanvaihto on huono. Sisäilman laatua ja ilmanvaihdon riittävyyttä voi arvioida hiilidioksidimittarilla.

Kun mittari näyttää korkeaa lukemaa, ilmanvaihtoa voi lisätä esimerkiksi avaamalla ikkunan. Hiilidioksidimittareissa on eroja tarkkuudessa: NDIR-anturilla varustetut mittarit ovat suhteellisen luotettavia. Hiilidioksidimittarit voivat olla kooltaan pieniä, minkä vuoksi kuka vain voi käyttää niitä käyttämiensä tilojen ilmanvaihdon arvioimiseen.

Missä tilanteessa voin käyttää hiilidioksidimittaria?

Mittarilla voi seurata esimerkiksi harrastustilojen, kylätalon tai ravintolan ilmanvaihtoa, niin asiakkaana kuin yrittäjänäkin. Esimerkiksi ravintoloitsijana voit mitata sisäilman laatua, kohentaa sitä tarvittaessa ja kertoa toimistasi asiakkaille.

Joissain maissa hiilidioksidimittari ja sen lukema on näkyvissä asiakkaille esimerkiksi taksissa tai ravintolan seinällä.

Lisäksi Kanadassa joistain kirjastoista voi lainata käyttöönsä mukana kannettavan hiilidioksidimittarin, jolla voi mitata oman elinympäristönsä sisätilojen ilmanlaatua.

Miten hiilidioksidimittarin lukemia tulkitaan?

Kun halutaan vähentää sairastumisia ilmavälitteisiin tauteihin, mittarin tulkinnan apuna voi käyttää REHVA-standardeja. 

REHVA:n esimerkkilaskelmassa eräässä 25 henkilön luokkahuoneessa infektioturvallinen ilmanvaihto johti hiilidioksidipitoisuuteen 941 ppm. Ravintolaa kuvaavassa esimerkissä 154 asiakkaan tapauksessa turvallinen ilmanvaihto johti sen sijaan pitoisuuteen 486 ppm (Ravintola: pinta-ala 259,5 m2, huoneen korkeus 2,9 m, 154 henkilöä. Luokkahuone: pinta-ala 42,5 m2, huoneen korkeus 2,9 m, 25 henkilöä).

Muita standardeja ovat D2 Suomen Rakentamismääräyskokoelma ja Sisäilmastoluokitus. Sisäilmastoluokituksen erittäin hyvän luokituksen sisäilmassa hiilidioksidipitoisuus on alle 750 ppm. Näitä luokituksia ei kuitenkaan ole tehty ilmavälitteisten tautien näkökulmasta.

Nyrkkisääntö – mitä mittarin lukema tarkoittaa?
Hiilidioksiditaso (ppm)Kuvaus
🔵 n. 400Ilman hiilidioksidipitoisuus ulkoilmassa
🟢 <799Hyvä ilmanvaihto
🟡 800-1499Huono ilmanlaatu; uneliaisuutta ja  isompi riski ilmavälitteisten tautien tarttumiseen. Sairastumista välttelevien kannattaa viimeistään nyt käyttää hengityssuojainta.
🔴 >1500Riittämätön ilmanvaihto; voi johtaa huonompiin oppimistuloksiin ja ilmavälitteisten tautien tarttumiseen.

Taulukko perustuu SAMHE-projektin materiaaliin.

Riittävän ilmanvaihdon mitoittaminen

Miten mitoittaa ilmanvaihto niin, että se on riittävää tautien leviämisen vähentämiseksi?

  • Sisäilmayhdistyksen suositus parhaan S1-luokan mitoitusilmavirraksi on 0,5 l/s/lattia-m2 + 10 l/s /henkilö.
  • Tautien leviämisen ehkäisemiseksi ilmanvaihto voi olla hyvä mitoittaa suuremmaksi.
  • Jos koneellinen ilmanvaihto ei ole riittävää, sitä voidaan täydentää ilmanpuhdistimilla.

Lisätietoa ja työkaluja riittävän ilmanvaihdon laskemiseen ovat REHVA– ja ASHRAE 241 -standardit (sivustot englanniksi). Huomioi myös WHO:n riskilaskuri.

Esimerkki mitoituksesta päiväkodin tiloissa

– Päiväkotiryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista.
– Ilmanvaihto nykyisellään on 7 l/s/hlö.
– Jotta päästäisiin esimerkiksi 15 l/s/hlö tavoitteeseen, ilmanvaihtoa tulisi lisätä 8 l/s/hlö (15-7 = 8).
– Ilmanpuhdistimen tulisi tuottaa lisää puhdasta ilmaa 432 CADR. Siispä tilaan pitäisi tuoda 1-3 ilmanpuhdistinta mallista riippuen.
– Ilmanpuhdistinten kanssa on hyvä huomioida myös äänihaitta. Tavoitetasoon tulisi päästä ilman, että puhdistin tuottaa liian suurta melua.

Kuka voi tehdä mitäkin?

Kuka?Mitä voisin tehdä?
Yksilö/ KaikkiTuuleta ikkunoita avaamalla, 5 minuuttia kerran tunnissa – huomioiden siitepölykausi ja katupöly.
Tehosta ilmanvaihtoa koneellisella poistolla, esimerkiksi liesituulettimella.
Käytä ilmanpuhdistimia, jotka suodattavat ilmasta epäpuhtauksia.
Käytä hiilidioksidimittaria.
Käytä hengityssuojainta (FFP2 tai FFP3; ks. myös ohjeistuksemme).
Ehdota näiden ilmahygieniatoimien käyttöön ottamista harrastuksissa, koulussa, työpaikalla tai kotijuhlissa.
Taloyhtiö*Tilatkaa:
– Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän kunnon tarkastaminen
– Suodattimien vaihto
– Ilmanvaihtokanavien puhdistaminen.
Asunto-osakeyhtiön osakas*Puhdista korvaus-, poisto- tai tuloilmaventtiilit.
Omakotitalon omistaja*Järjestä:
– Ilmanvaihdon toiminnasta huolehtiminen
– Suodattimien vaihdot
– Puhdistaminen: järjestelmä, venttiilit (tuloilma,korvausilma, poistoilma) puhdistaminen.
Työpaikan johto tai vastuuhenkilö(t)Laatikaa ohjeistus työpaikan ilmanvaihtokäytänteistä. Kerro esimerkiksi, missä tiloissa työntekijät saavat tuulettaa omatoimisesti.
Hankkikaa välineitä, kuten hiilidioksidimittareita ja ilmanpuhdistimia.
Järjestäkää ilmanvaihdon riittävyyden arviointi ja seuranta. 
Kuntapäättäjät, virkahenkilötMahdollistakaa ilmanpuhdistinten järjestäminen kouluihin ja muihin kunnan tiloihin.
Mahdollistakaa kunnan tilojen riittävän ilmanvaihdon varmistaminen ja mahdolliset ilmanvaihtoremontit.

*Lisätietoa THL:n sivuilla.

4 + 1 keinoa parantaa ilmanvaihtoa – jokaiselle!

Matti TJ Heino5 Comments

Ilmahygieniaa koskeva tiede on edennyt valtavin harppauksin viime vuosina. Tämä sivu sisältää Suomen Akatemian kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden tutkimusrahoituksesta tuotetun Citizen Shield – Kansalaissuoja -hankkeen materiaaleja. Olen tuottamassa näitä monitieteellisessä yhteistyössä eri alojen osaajien kanssa, ja näet alla ensimmäisen version. Löydät muut sarjan sivut täältä ja tästä:

Tutkimustiedon karttuessa, myös nämä tiedot saattavat edelleen päivittyä. Eräs näiden sivujen tarkoitus on altistaa materiaaleja yhteiskunnallisen parviälyn huomioille. Kommentit ja kehitys-/korjausehdotukset voi osoittaa minulle!

4 + 1 keinoa parantaa sisäilman laatua – jokaiselle!

Keinot ilmanlaadun parantamiseen eivät välttämättä vaadi erillisiä hankintoja. Voit ottaa keinoja käyttöön riippumatta asumismuodostasi. Ilmanvaihdon ja -puhdistuksen hyödyt turhien sairastumisten ehkäisyssä perustuvat tutkimukseen.

Turhat sairastumiset tuottavat harmia monille. Siksi keinot puhdistaa ilmaa ja ehkäistä sairastumisia voivat olla tervetulleita ehdotuksia myös juhlissa, kuntosalilla ja työpaikalla. Tästä löydät ideoita, kuinka voit parantaa ilmanvaihtoa useissa tilanteissa.

1. Varmista tilan hyvä ilmanvaihto

Selvitä, onko rakennuksessa riittävä ilmanvaihto ja onko järjestelmä huollettu asianmukaisesti. Asuinkerrostaloissa ja rivitaloissa ota yhteys isännöitsijään tai hallitukseen, mikäli ilmanvaihto on riittämätön.

Lisätietoa ilmanvaihdosta löytyy esimerkiksi THL:n, Hengitysliiton ja Sisäilmayhdistys ry:n sivuilta.

2. Poista epäpuhtauksia ilmanpuhdistimella

Ilmanpuhdistin on laite, jolla voidaan poistaa sisäilmasta epäpuhtauksia ja hiukkasia, kuten pölyä, bakteereja ja aerosolihiukkasia. Ilmanpuhdistimilla ei voi korvata huonosti toimivaa ilmanvaihtoa. Ne eivät korjaa hometta tuottavia rakenteita tai lisää ilmaan happea.

Ilmanpuhdistimen kanssa tärkeintä on varmistaa, että se tuottaa riittävästi puhdasta ilmaa kyseessä olevaan tilaan. Huomioi myös ilmanpuhdistimen tyyppi: ionisaattoreista ei ole vastaavaa hyötyä virustautien leviämisen torjunnassa. Voit lukea lisää erilaisista ilmanpuhdistimista ja saada neuvoja laitteen valintaan Hengitysliiton sivuilta.

Mikä on HEPA-suodatin?

HEPA-suodatin poistaa ilmasta tehokkaasti esimerkiksi pölyä ja hengittäessä syntyneitä aerosolihiukkasia. Tarkemmin sanoen, suodatin poistaa ilmasta 99,97% hiukkasista, joiden halkaisija on 0,3 mikrometriä. Ilmanpuhdistinten lisäksi HEPA-suodattimia on esimerkiksi joissakin ilmalämpöpumpuissa.

3. Avaa ikkuna kerran tunnissa muutamaksi minuutiksi

Sisäilma kulkeutuu ulos avoimesta ikkunasta ja tilalle tulee ulkoilmaa. Jos ilmassa on virushiukkasia, myös niitä kulkeutuu ulos.

Tuuletusajan ei tarvitse olla pitkä: ilma vaihtuu tehokkaasti ristivedon avulla. Erityisesti talvella lyhytkin tuuletus riittää. Suuremman lämpötilaeron vuoksi ilma vaihtuu sisä- ja ulkotilan välillä nopeammin.

Voit tehostaa ilman vaihtumista asettamalla tuulettimen puhaltamaan ulospäin avonaisesta ikkunasta. Älä aseta tuuletinta osoittamaan ihmisiä päin.

4.  Ilman koneellisen poiston tehostaminen esimerkiksi liesituulettimella

Useissa tiloissa ilmanvaihtoa on mahdollista tehostaa. Yksi kotikonsti ilman koneellisen poiston tehostamiseksi on liesituuletin.

Jos sinulla käy vieraita, liesituulettimen päällä pitäminen tunnin verran heidän lähtönsä jälkeen auttaa poistamaan mahdollisesti jäljellä olevia virushiukkasia.

+1 Mitä tehdä, jos sisäilma kotijuhlissa, harrastuksessa, konserttisalissa tai näyttelyssä on huono? 

Jos sisäilmaa ei ole mahdollista puhdistaa, sairastumisen riskiä voi pienentää hengityssuojainten käytöllä. Erityisesti FFP2- ja FFP3 -hengityssuojaimet suojaavat aerosolihiukkasilta. Suojaimen tulee istua kasvoilla tiiviisti. Katso lisäohjeita täältä. TTL:n sivuilla on kerrottu suojainten teknisistä ominaisuuksista.

Keinot sopivat moneen tilaan!

*Ota huomioon kunkin tilan omat ohjeistukset siitä, saako ikkunoita avata itsenäisesti.

Ilmanvaihto kunnossa? Kerro siitä asiakkaille!

Matti TJ Heino5 Comments

Ilmahygieniaa koskeva tiede on edennyt valtavin harppauksin viime vuosina. Tämä sivu sisältää Suomen Akatemian kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden tutkimusrahoituksesta tuotetun Citizen Shield – Kansalaissuoja -hankkeen materiaaleja. Olen tuottamassa näitä monitieteellisessä yhteistyössä eri alojen osaajien kanssa, ja näet alla ensimmäisen version. Löydät muut sarjan sivut täältä ja tästä:

Tutkimustiedon karttuessa, myös nämä tiedot saattavat edelleen päivittyä. Eräs näiden sivujen tarkoitus on altistaa materiaaleja yhteiskunnallisen parviälyn huomioille. Kommentit ja kehitys-/korjausehdotukset voi osoittaa minulle!

Ilmanvaihto kunnossa? Kerro siitä asiakkaille!

Esimerkiksi influenssa ja koronavirus leviävät ilmateitse, minkä vuoksi asiakkaiden turvallisuus voi mietityttää. Puhdas sisäilma voi olla myös kilpailuvaltti!

Joissain maissa jo suositellaan, että julkisissa tiloissa tulee mitata ja viestiä asiakkaille ilmanlaadusta. Nyt on mahdollisuus olla edelläkävijä myös Suomessa!

  1. Hanki hiilidioksidimittari ja seuraa, millainen sisäilman laatu on yrityksesi tiloissa. Reagoi huonoon sisäilmaan esim. tuulettamalla tai tehostamalla ilmanpuhdistusta (ideoita täällä).
  2. Laita hiilidioksidilukema asiakkaille näkyviin.
  3. Tehosta ilmanvaihtoa tai hanki ilmanpuhdistin, jos tarpeen. Lue lisää ohjeita täältä!
  4. Kerro asiakkaille! Liiketilasi voi olla terveystietoisen asiakkaan valinta. Kyltti-ideoita ilmanlaatuun panostamisesta löydät alta.

Testaa tietosi!

Matti TJ Heino5 Comments

Ilmahygieniaa koskeva tiede on edennyt valtavin harppauksin viime vuosina. Tämä sivu sisältää Suomen Akatemian kriisinkestävyyden ja huoltovarmuuden tutkimusrahoituksesta tuotetun Citizen Shield – Kansalaissuoja -hankkeen materiaaleja. Olen tuottamassa näitä monitieteellisessä yhteistyössä eri alojen osaajien kanssa, ja näet alla ensimmäisen version. Löydät muut sarjan sivut täältä ja tästä:

Tutkimustiedon karttuessa, myös nämä tiedot saattavat edelleen päivittyä. Eräs näiden sivujen tarkoitus on altistaa materiaaleja yhteiskunnallisen parviälyn huomioille. Kommentit ja kehitys-/korjausehdotukset voi osoittaa minulle!

Testaa tietosi lukemastasi!

Löydät oikeat vaihtoehdot selityksineen seuraavasta laatikosta.

  1. Mitä tarkoittaa tautien leviäminen ilman kautta?
    1. Leviämistä hengitysilman kautta pienissä aerosolihiukkasissa.
    2. Leviämistä hengitysilman kautta suuremmissa, pisaramaisissa hiukkasissa.
    3. Leviämistä lentokoneessa matkustettaessa.

  2. Millä tavoin ilmanvaihto vaikuttaa ajatustyössä suoriutumiseen?
    1. Ei vaikuta millään tavalla.
    2. Parempi ilmanvaihto vähentää virheitä.
    3. Lisää työtehoa ja vähentää sairastumisia.

  3. Miksi ilmanpuhdistimen lisäksi tarvitaan ilmanvaihtoa?
    1. Ilmanvaihtoa tarvitaan, jotta laitteen suodattimet toimivat kunnolla.
    2. Ilmanvaihtoa tarvitaan, jotta ilmassa on riittävästi happea. Ilmanpuhdistin ei lisää hapen määrää.
    3. Ilmanvaihtoa ei tarvita, jos ilmanpuhdistin on käytössä

  4. Milloin lyhytkin tuuletus riittää ilman vaihtamiseen?
    1. Kylmällä säällä.
    2. Sateella.
    3. Aurinkoisella säällä.

  5. Mitkä ovat merkkejä puutteellisesta ilmanvaihdosta?
    1. Kosteuden nopea poistuminen kylpyhuoneessa.
    2. Paperiarkki ei pysy poistoilmaventtiilissä kiinni.
    3. Lingottu pyykki kuivuu nopeasti.

  6. Miten voi pienentää sairastumisen riskiä kotijuhlissa, joissa sisäilma on huono? 
    1. Käyttämällä hengityssuojainta.
    2. Sulkemalla ikkunat tiiviisti.
    3. Sulkemalla liesituulettimen.

  7. Miksi tiloissa, joissa on korkea hiilidioksidipitoisuus voi olla pandemiaturvallista, jos niissä on kiertoilma ja hyvä suodatus (esimerkiksi matkustajalentokone)?
    1. Hiilidioksidi suojaa viruksilta
    2. Korkean hiilidioksidipitoisuuden tiloissa ei voi olla pandemiaturvallista
    3. Epäpuhtaudet poistuvat hengitysilmasta suodattimissa

  8. Mitä hiilidioksidimittarin avulla voi arvioida?
    1. Ilmanvaihdon riittävyyttä
    2. Virusten ja bakteerien määrää sisäilmassa
    3. Sisäilman kosteutta 

  9. Mikä on ilmanvaihdon tärkein tehtävä toimistorakennuksissa?
    1. Varmistaa, että käyttäjät voivat säätää huonelämpötilaa mukavuusalueelleen.
    2. Ylläpitää riittävää sisäilmaston tasoa, jotta työntekijät voivat työskennellä terveellisessä ympäristössä.
    3. Luoda tilaan viilentävää ilmavirtausta

Oikeat vastaukset:

  1. Mitä tarkoittaa tautien leviäminen ilman kautta?

    a ja b. Leviämistä hengitysilman kautta pienissä aerosolihiukkasissa sekä suuremmissa, pisaroiden kaltaisissa hiukkasissa.

    Taudit kuten influenssa ja korona, leviävät merkittäviltä osin ilman kautta. Tartunta voi tapahtua hengitysilman mukana kulkeutuvien hiukkasten kautta, jotka voivat sisältää viruksia. Pieniä hiukkasia syntyy hengittäessä ja kaiken kokoisia sitä enemmän, mitä enemmän puhumme, laulamme, puuskutamme tai yskimme.

    Hiukkaset ja pisarat sisältävät samoja taudinaiheuttajia kuin hengitysteiden neste. Jos henkilöllä on hengitystieinfektio, nämä hiukkaset voivat tartuttaa muita.Tartuntariski on suurin lähellä tartuttavaa henkilöä. Pienet hiukkaset voivat kuitenkin leijua ilmassa pitkään ja aiheuttaa tartunnan samassa tilassa vielä tunteja tartuttavan henkilön poistumisen jälkeen. (Lisätietoa: 1, 2)

  2. Millä tavoin ilmanvaihto vaikuttaa ajatustyössä suoriutumiseen?

    b ja c. Lisää työtehoa ja vähentää sairastumisia.
    Ilmanvaihdolla voidaan vähentää hiilidioksidin, mahdollisten virushiukkasten ja epäpuhtauksien määrää sisäilmasta. Sillä on positiivinen vaikutus kognitiiviseen suoriutusykyyn, eli mm. muistamiseen, tarkkaavuuteen ja havaitsemiseen.

  3. Miksi ilmanpuhdistimen lisäksi tarvitaan ilmanvaihtoa?

    b. Ilmanvaihtoa tarvitaan, jotta ilmassa on riittävästi happea
    Ilmanpuhdistin poistaa ilmasta epäpuhtauksia, mutta ei tuota tilalle uutta hapekasta ilmaa.

  4. Milloin lyhytkin tuuletus riittää ilman vaihtamiseen?

    a. Kylmällä säällä.
    Esimerkiksi talvisin ilma vaihtuu nopeammin sisä- ja ulkotilan välillä. Tämä johtuu suuremmasta erosta lämpötiloissa. Tuuletusta voi tehostaa myös ristivedolla.

  5. Mitkä ovat merkkejä puutteellisesta ilmanvaihdosta?

    b. Paperiarkki ei pysy poistoilmaventtiilissä kiinni.
    Tämä voi olla merkki siitä, ettei ilmanvaihto toimi riittävällä teholla.

  6. Miten voi pienentää sairastumisen riskiä kotijuhlissa, joissa sisäilma on huono? 

    a. Käyttämällä hengityssuojainta.
    Tiiviisti istuvat FFP2- ja FFP3-suojaimet ehkäisevät virusten leviämistä. Sisäilman poistamista voi tehostaa myös liesituulettimen käynnistämisellä ja ikkunoiden avaamisella.

  7. Miksi tiloissa, joissa on korkea hiilidioksidipitoisuus voi olla pandemiaturvallista, jos niissä on kiertoilma ja hyvä suodatus (esimerkiksi matkustajalentokone)?

    c. Epäpuhtaudet poistuvat hengitysilmasta suodattimissa
    Hiilidioksidin määrästä ei voi päätellä sitä, onko ilmassa viruksia. Hiukkasia voidaan suodattaa ilmasta, mikä vähentää myös mahdollisia virushiukkasia.

  8. Mitä hiilidioksidimittarin avulla voi arvioida?

    a. Ilmanvaihdon riittävyyttä
    Sisäilmaan vapautuu uloshengityksen mukana hiilidioksidia. Korkea hiilidioksiditaso viestii siitä, ettei ilma vaihdu tilassa riittävästi. Hiilidioksidimittari ei kerro esimerkiksi ilman viruspitoisuutta.

  9. Mikä on ilmanvaihdon tärkein tehtävä toimistorakennuksissa?

    b. Ylläpitää riittävää sisäilmaston tasoa, jotta työntekijät voivat työskennellä terveellisessä ympäristössä.
    Riittävä ilmanvaihto lisää virkeyttä ja työtehoa, sekä ehkäiseen sairastumisten riskiä.

Riskinhallinta epävarmuuden aikoina: Väestön osallistaminen varautumis- ja ennakointimuotoiluun

Matti TJ Heino3 Comments

Puhun Sisäministeriön vuosittaisessa turvallisuustapahtumassa otsikolla Riskinhallinta epävarmuuden aikoina: Väestön osallistaminen varautumis- ja ennakointimuotoiluun. Esityksen kuvaus löytyy alta, ja diat tulevat valmistuessaan tälle sivulle. Laittakaa viestiä jos olette osallistumassa tapahtumaan!

Puhujan kuvaus

Matti T. J. Heino on sosiaalipsykologi, joka tutkii käyttäytymisen muutosta ja resilienssiä epävarmuuden toimintaympäristöissä. Häntä kiinnostaa erityisesti riskinhallinnan ja varautumisen teemat kompleksisissa järjestelmissä. Viime aikoina Heino on tutkimuksen ohella toiminut VNK:n käyttäytymistieteellisen ennakoinnin KETTU-yksikössä, kouluttanut julkishallintoa käyttäytymistiedon hyödyntämiseen yhteiskunnallisen kriisinkestävyyden lisäämiseksi, sekä soveltanut tutkimustietoa kotikuntansa turvallisuus-, hyvinvointi- ja osallisuustoimintaan. 

Esityksen sisältö

Voiko resilienssiä rakentaa käyttäytymiseen liittyviä myyttejä purkamalla ja osallistamalla ihmisiä? Voidaanko väestön osaamispääomaa hyödyntää alueiden kehittämisessä nykyistä paremmin? Millaisia olisivat päätöksenteon tukijärjestelmät, jotka auttaisivat tässä, samalla kun tarjoaisivat mahdollisuuden tarttua ajoissa negatiivisiin kehityskulkuihin – ja kääntyisivät laajamittaisessa kriisissä ikkunoiksi kokemusmaailmaan, josta syntyy itseohjautuva yhteisövaste? Esityksessä pureudutaan viimeaikaisiin tieteellisiin ja käytännöllisiin edistysaskeliin. Ne avaavat uusia mahdollisuuksia resilienssin yhteistuotantoon, sekä kokemusperäisen tiedon hyödyntämiseen varautumisessa ja kriisinhallinnassa.

Äkillisesti vammautuneet haastavat terveydenhuollon palvelupolut

Matti TJ Heino1 Comment

“Olen long covidin vuoksi lähes työkyvytön. Haluaisin ja voisin olla osan viikosta töissä, mutta aika ja voimat menevät byrokratiaan ja työterveydessä käymiseen. Työterveydessä ei ole yli kuukauden aikana saatu aikaan asianmukaista diagnoosia, selvitetty toivomaani osasairauspäivärahaa, eikä ole annettu sairauteeni hoitoa tai edes neuvontaa. Työterveyslääkäri ilmoitti, että minulla on joko mielenterveysongelmia tai olen työkykyinen. Hän uhkasi, että jos en saa psykiatrilta mielenterveysdiagnoosia, joudun maksamaan myös aiempia sairauspäivärahoja takaisin työpaikalle. Nyt on sitten diagnoosina määrittämätön mielialahäiriö. Long covidin oireet on tulkittu mielialaoireiksi.”

– Pitkää koronaa neljättä kuukautta sairastava 35-vuotias tutkija

Suomalainen yhteiskunta ja terveydenhuolto pääsee nyt koronaa koskevien suojatoimien unohtuessa kokeilemaan pärjäämistä pitkäaikaissairaiden lisääntymisen kanssa. Suomessa koronaa torjuttiin pidempään kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa, josta vastikään raportoitiin jo lähes joka viidennentoista työikäisen olevan poissa töistä pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Määrä on kasvussa ja huolestuttaa taloustieteilijöitä.

Saman kehityskulun voimme ennakoida tapahtuvan viiveellä myös Suomessa, ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista kertoo yllä oleva tutkijan lainaus helmikuulta 2024. Kun koronan aiheuttamista pitkäaikaisvaurioista kärsiviä käsitellään virheellisesti masennus- ja ahdistushäiriöisinä, ongelmat pahenevat ja häiriökysyntä – eli järjestelmän ongelmista johtuva lisätyö – kasvaa. Samanaikaisesti korona lisää alttiutta muille sairauksille ja näin niiden aiheuttamaa tautikuormaa. Tilanne ei ole toivoton, sillä tartuntoja voitaisiin torjua. Kuitenkin tällä hetkellä ennakointitoimiin ryhtyminen on vaikeaa, koska tieteessä tunnettu tilannekuva eroaa vakavuudeltaan valtavasti arkikäsityksistä. Yhteiskunnallisiin järjestelmiimme kohdistuva fyysinen paine ei kuitenkaan välitä siitä, mitkä käsityksemme ovat, ja paineeseen sopeutuminen on ennen pitkää väistämätöntä.

Viime syksynä järjestin tutkimusryhmämme yliopisto-opiskelijoille vetämää käyttäytymisen muutoksen kurssia. Julkaisen alla kirjoittajan luvalla kurssiesseen jossa Vilma, Long Covidista kärsivä sosiaalipsykologian maisteriopiskelija, puntaroi ansiokkaasti terveydenhuollon palvelupolkua suhteessa inhimilliseen käyttäytymiseen. Olen lihavoinut ja linkittänyt itselleni sydäntä lähinnä olevia kohtia. Ne tuskin avautuvat parhaalla mahdollisella tavalla kurssia käymättömälle, mutta toiveita esim. käsitteiden selittämiseksi saa esittää kommenteissa.

Huomio lukijalle: Rokotteisiin nuivasti suhtautuvilla on joskus tapana laittaa koronan aiheuttamat vauriot koronarokotteiden piikkiin. Kuitenkin pitkittynyt koronatauti eli Long Covid tuli keskuuteemme jo 2020, kauan ennen kuin yhtäkään rokotusta oli annettu.

Opiskelijaessee: Miten pitkäaikaissairaiden ja vammaisten asemaa voitaisiin edistää sosiaalipsykologisen tiedon ja käyttäytymistieteellisten työkalujen avulla?

Vammaiset tai pitkäaikaissairaat ovat suuri vähemmistö, johon kuka tahansa voi ”pudota” missä vaiheessa elämää tahansa. Itse olen liittynyt tähän vähemmistöön ryminällä kuluneen vuoden aikana ja minulle on käynyt valitettavan selväksi, miten heikossa asemassa tähän ryhmään kuuluvat henkilöt meidän yhteiskunnassamme ovat. Seuraavaksi käsittelen muutamia vammaisuuteen liittyviä haasteita erityisesti terveydenhuollon ja kuntoutuksen kontekstissa ja pohdin, miten näihin haasteisiin ja siten myös vammaisten yhteiskunnalliseen asemaan voitaisiin vaikuttaa kurssilla opitun tiedon valossa.

Vertaistukiyhteisöissä moni vammainen jakaa kokemuksen siitä, miten erityisesti harvinais- tai monisairaana terveydenhuollosta on hankala saada apua. Olen itsekin törmännyt monesti tilanteeseen, jossa lääkäri keskittyy ainoastaan yhden oireen ratkomiseen kerrallaan huomioimatta kunnolla kokonaiskuvaa tai kontekstia. Huonoimmassa tapauksessa yleisimpien alkuselvitysten jälkeen jatkotutkimuksiin ei laajan oirekirjon takia ryhdytä ollenkaan ja lääkäri voi sysätä vastuun esimerkiksi toiselle erikoisalalle tai laittaa oireet vaikkapa potilaan mielialan piikkiin kuitenkaan siihen perehtymättä. Kurssilla oivalsin, että moni lääkäri tuntuu suhtautuvan potilaan tilanteeseen usein monimutkaisen ongelmanratkaisun keinoin: oletetaan, että se mikä on toiminut aiemmin tai muiden samankaltaisten tapausten kohdalla, toimii jotakuinkin samalla tavalla seuraavissakin tapauksissa ja asioilla on selvät syy-seuraussuhteet. Esimerkiksi selkäkipuun määrätään tavallisesti kiitettävin tuloksin särkylääkettä, lepoa ja venyttelyä. Joissakin tapauksissa edellä mainitut toimet eivät kuitenkaan tarjoa helpotusta ja voivat jopa pahentaa tilannetta tai kipu voi vaikkapa johtua kokonaan jostain muusta kuin itse selästä.

Erityisesti moni- ja harvinaissairaiden kohdalla ongelmat ovatkin usein kompleksisia ja lähestymistapa niihin tulisi olla sen mukainen, jotta turhilta riskeiltä, sivuvaikutuksilta ja katastrofaalisilta seurauksilta voitaisiin välttyä. Siinä missä monimutkaisissa tilanteissa eri komponentteja voidaan tarkastella ja ratkoa erikseen, kompleksisessa kontekstissa olisi äärimmäisen tärkeää ymmärtää komponenttien yhteen kietoutunut ja vuorovaikutteinen luonne. Lisäksi kompleksisessa ongelmanratkaisussa yhteistyöllä voidaan päästä parempiin tuloksiin kuin itsenäisellä työskentelyllä, kun taas monimutkaisessa ongelmanratkaisussa vastuu voidaan delegoida suoraan yksittäiselle asiantuntijalle. Niinpä vaikkapa selvässä tapaturmassa vastuunsiirto kokonaan esimerkiksi ortopedille on perusteltua, mutta monitahoisen kroonisen sairauden hoidossa moniammatillinen yhteistyö olisi ehdottoman tärkeää. Uskallan myös väittää, että potilaat saisivat paremmin apua ja ainakin huolellisemmin harkittua hoitoa, jos lääkäreillä olisi työssään enemmän ”oma nahka pelissä”. Olen kuullut, että usein esimerkiksi muistutusten tekeminen, potilasasiamieheen vetoaminen tai pelkkä pyyntö kirjata ylös lääkärin kieltäytyminen jatkotutkimusten määräämisestä edesauttavat avun saamista.

Kompleksisuuden ja vastuun huomioon ottamisen lisäksi terveydenhuollossa ja esimerkiksi kuntoutuksessa sekä virallisessa asioinnissa (esim. Kela), olisi hyödyllistä pitää mielessä yleisenä ohjenuorana itsemääräämisteorian periaatteet. Moni vammainen ja pitkäaikaissairas, minä mukaan lukien, kokee joutuvansa luopumaan ainakin osittain kontrollista omaan elämäänsä sairastumisen myötä, sillä yhtäkkiä henkilökohtaista hyvinvointia voi oireiden lisäksi määrittää pitkälti muiden päätökset ja esimerkiksi palveluiden laatu sekä saatavuus. Erityisesti julkisessa terveydenhuollossa ja asioinnissa potilaita ja asiakkaita palvellaan usein ”liukuhihnatyylillä” rajallisten resurssien ja kiireen takia, mikä voi pahentaa entisestään kokemusta siitä, ettei yksilöllä ole sananvaltaa omaan tilanteeseensa. Psykologisten perustarpeiden – eli kyvykkyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden – täyttyminen on tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta, mutta erityisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohdalla nämä perustarpeet voivat olla hankalampia saavuttaa. Vertaistuella on onneksi suuri rooli tämän ihmisryhmän yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpidossa ja edistämisessä, mutta erityisesti autonomian ja kyvykkyyden kokemukseen sekä motivaatioon erilaisilla virallisilla tahoilla voi olla suuri merkitys.

Itse olen esimerkiksi huomannut olevani motivoituneempi tekemään terveyden kannalta parempia valintoja ja noudattamaan ohjeita, jos niitä on suositeltu autonomiaa tukevalla tai rakennetta tarjoavalla tyylillä. Erityisen positiivisia tuloksia olen saavuttanut yhdessä esimerkiksi fysioterapeuttien ja erilaisten kuntoutusasiantuntijoiden kanssa, keiden ohjaustyyli on ollut empaattista, rohkaisevaa, avuliasta ja omia näkemyksiäni kunnioittavaa. Valitettavan usein kuitenkin lääkärikäyntejä, joissa on jo valmiiksi läsnä valta-asetelma, ovat leimanneet kontrolloiva ja toisinaan myös kaoottinen vuorovaikutustyyli. Tällaiset käynnit ovat usein horjuttaneet psykologisia perustarpeitani ja siten vaikuttaneet myös esimerkiksi jaksamiseeni ja terveyteeni negatiivisesti. Oman kokemukseni perusteella koen, että motivaatiotyylien kehämalli voisi olla hyvä lisäys edellä mainittujen ammattiryhmien (lisä)koulutukseen ja mallin pohjalta kehitetty itsearviointilomake voisi toimia silmiä avaavana työkaluna monelle. Näillä suhteellisen resurssipiheillä keinoilla vammaisten ja pitkäaikaissairaiden vuorovaikutuskokemukset voisivat olla tulevaisuudessa positiivisempia ja tehokkaampia ja siten myös runsaaseen palveluiden käyttämiseen liittyvä kuormitus voisi edes hieman keventyä.

Psykologisten perustarpeiden täyttymisen ja hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää parantaa myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden osallisuutta niin heitä koskevassa päätöksenteossa, kuntoutuksessa, terveydenhuollossa kuin yhteiskunnassa yleisestikin. Mitä enemmän yksilö uskoo omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa ja kyvykkyyteensä, sitä todennäköisemmin ja tehokkaammin positiivisia tuloksia voidaan saavuttaa. Myös monia palveluita voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin kohderyhmien tarpeita osallistamalla ryhmien jäseniä suunnitteluprosessissa, sillä kohdeongelmaan liittyvillä henkilöillä on yleensä oman kontekstinsa paras asiantuntijuus. Usein esimerkiksi esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvät seikat koetaan vammaisyhteisöissä ”jälkiajatuksena” (eng. after thought) ja täten myös kömpelösti toimivina tai puutteellisina vaikuttaen näin suoraan yhdenvertaisuuteen. Jos suunnittelussa hyödynnettäisiin myös vammaisten asiantuntijuutta, turhalta eriarvoistamiselta ja kustannustehottomilta ratkaisuilta voitaisiin välttyä.

Myös terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa osallisuus voisi olla olennainen osa riskienhallintaa, sillä usein varsinkin harvinaissairailla on omista sairauksistaan enemmän tietoa kuin lääkärillä, jonka tietämys sairaudesta saattaa rajoittua esimerkiksi yhteen opiskeluaikaiseen luentoon tai mainintaan kirjan sivulla. Vähintäänkin pitkäaikaissairailla ja vammaisilla on paras kokemusasiantuntijuus omista oireistaan ja niiden kanssa elämisestä. Tätä kokemusasiantuntijuutta voidaan hyödyntää vertaistuen lisäksi myös esimerkiksi tietoisuuden lisäämisessä ja koulutuksessa erilaisissa konteksteissa, mikä edesauttaisi vammaisten asemaa varmistamalla, että myös heidän oma äänensä tulee kuuluviin. Monen tähän vähemmistöön kuuluvan yksilön omat voimavarat eivät välttämättä aina kuitenkaan riitä osallistumiseen, mutta jo representaatio ja tieto siitä, että joku samaan vähemmistöön kuuluva ajaa muidenkin etua voi luoda toivoa ja auttaa jaksamaan.

Palatakseni kompleksisuusteemaan, vammaisuuden ja pitkäaikaissairauksien kohdalla epävarmuus tulevasta on korostetusti läsnä lähes päivittäin ja osaltaan varmasti hankaloittaa esimerkiksi hoitoa, kuntoutusta ja palveluita. On silti äärimmäisen tärkeää, että tämän epävarmuuden kanssa osattaisiin työskennellä eikä se kostautuisi vammaisille itselleen. Itse olen useasti kohdannut tilanteen, jossa minulle kuuluva hoito tai tuki on kiistetty kokonaan, vedoten siihen, että olen ”monimutkainen tapaus” ja minun tulisi ensin itse tai jonkin toisen tahon tai lääkärin kanssa selvittää jokin toinen seikka tai vain tyytyä asemaani. Tällaisissa tilanteissa olisi mielestäni tehokkaampaa pohtia vaihtoehtoja perustuen siihen tietoon, mitä sillä hetkellä on jo saatavilla ja hyväksyä asioiden mahdollinen epälineaarinen ja jatkuva muutostila sekä epävarmuus.

Tämä toki vaatisi perusteellisempaa perehtymistä potilaan tai asiakkaan tilanteeseen, mutta mielestäni se olisi kohtuullinen pyyntö ottaen huomioon, miten iso merkitys sillä olisi elämänlaatuun ja mahdollisten peruuttamattomampien seurausten ehkäisemiseen. Tässä apuna voitaisiin soveltaa tilanteen kartoittamiseen ja toimintasuunnitelman tekemiseen esimerkiksi interventiosuunnittelun vaiheita tai TDF-viitekehystä. Käsiteltävänä olevan ongelman tai esimerkiksi oireen lisäksi olisi olennaista rakentaa ymmärrys kontekstista ja tekijöistä, jotka ovat vuorovaikutuksessa kohdeongelman kanssa (esim. yksilön sosiaalinen tuki, elintavat, resurssit, motivaatio, muut sairaudet) ja voivat joko edesauttaa tai estää toivottua tulosta toteutumasta.

Erityisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohdalla itse kohdeongelmaan (esim. vamma tai parantumaton sairaus) ei välttämättä voida lainkaan vaikuttaa suoraan, jolloin onkin entistä tärkeämpää vaikuttaa kokonaistilanteen kannalta merkitseviin muihin tekijöihin. Lisäksi tunnistamalla ja muokkaamalla attraktiomaastoa laajemmalla yhteiskunnallisellakin tasolla voidaan vaikuttaa eri tilaisuuksien syntymiseen ja esimerkiksi mahdollistaa vammaisille ja pitkäaikaissairaille tasavertaisemmat lähtökohdat sujuvaan arkeen sekä estää syrjäytymistä.

Tiivistetysti voisi siis sanoa, että kompleksisuustieteillä ja sosiaalipsykologialla on runsaasti tarjottavaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden aseman edistämiseksi. Parhaita tuloksia saavutettaisiin, kun näitä näkökulmia hyödynnettäisiin yhdessä muiden alojen kanssa. Muutokset terveydenhuollossa, palveluissa ja yhteiskunnan rakenteissa tapahtuvat joskus hitaasti ja vaativat aina resursseja, joista tuntuu olevan jatkuvasti pulaa. Koen kuitenkin, että näillä lähestymistavoilla voitaisiin pidemmällä tähtäimellä nimenomaan säästää resursseja ja päästä kaikille osapuolille parempiin lopputuloksiin. Avainasemassa ovat yhteistyö ja nykyistä huolellisempi ja kattavampi ote ongelmanratkaisuun sekä kontekstin huomioon ottaminen ja sisällyttäminen prosessiin. Erityisesti erilaisilla järjestöillä ja asiantuntijoilla voisi olla otolliset lähtökohdat alkaa tarjota sosiaalipsykologista tietoa ja työkaluja eteenpäin relevanteille toimijoille.

(Lähteenä toimivat ”Miten muutos tapahtuu? Käyttäytymisen muutoksen ja motivaation teoriat ja käytäntö” -kurssin materiaalit, omat muistiinpanoni ja kotitehtäväni sekä henkilökohtaiset kokemukseni.)

– Vilma, sosiaalipsykologian maisteriopiskelija

Tekstin kannalta relevanttia lisälukemistoa tästä blogista:

Mahdollisesti kiinnostavaa muualta:

Käyttäytymisen muutosjohtaminen

Matti TJ Heino3 Comments

Kirjoitus tiivistää artikkelissa Itsekontrolli on yhteisöponnistus: Systeemisiä näkökulmia käyttäytymisen muutokseen esiteltyjä perusajatuksia käyttäytymisen ymmärtämisestä ja muuttamisesta. Kannustan aiheesta kiinnostuneita tutustumaan Sosten julkaisuun Muutosten tiet kietoutuvat yhteen, jossa artikkeli ilmestyi. Perinteisen muutosjohtamisen ja kompleksisuuden yhteyksistä ja ristiriidoista kiinnostuneille suosittelen keskustelukumppanini, pitkän linjan muutosjohtaja Gary Wongin esityksiä (1, 2).

Ihmisen toiminta on aikamme tärkeimpien turvallisuuden ja hyvinvoinnin haasteiden keskiössä; ilmastonmuutoksesta pandemiatorjuntaan ja sote-kriisiin, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta unohtamatta. Inhimillinen toiminta koostuu käyttäytymisistä: kierrättäminen, liikkuminen, vuorovaikuttaminen, kotivaran ylläpito, kotona pysyminen sairaana, ja niin edespäin. Käyttäytymisen muutoksessa on kuitenkin kyse muustakin kuin oikeasta tiedosta.

Ihmisten käyttäytymiset ovat kuin siemeniä metsässä. Suurin osa katoaa huomaamatta – varsinkin jos ne soveltuvat ympäristöönsä heikosti – mutta se ei tarkoita, etteikö joistakin itämään päässeistä siemenistä voisi muodostua koko ekosysteemin mullistava ilmiö. Itseohjautuvien ihmisjärjestelmien toimintalogiikka eroaakin merkittävästi insinöörilogiikan mukaan toimivista koneista, joissa sama syöte tuottaa toistuvasti saman lopputuloksen. Käyttäytymisen ymmärtämisen ja sen muuttamisen ytimessä on hahmottaa, että toimimme aina osana yhteenkietoutuneita järjestelmiä, ja olemme koostumukseltamme monitahoisia: emme ole vain yksilöitä, vaan kannamme päässämme osia perheestämme, naapurustostamme, kaupungistamme ja valtiostamme. Jokainen päätöksemme, jokainen käyttäytymisen muutos, vaikuttaa myös fyysisesti laajempaan kuvioon.

Koska ihminen ei ole eristetty olento, käyttäytymisen muutos ei yleensä ole asia, josta vain simppelisti päätetään, joka suunnitellaan ja lopuksi jalkautetaan. Tämä johtuu siitä, että meidän motivaatiomme, kykymme ja ympäristömme muodostavat järjestelmän, jossa eri osa-alueet saattavat olla ristiriidassa. Toisin sanoen, haluaisimme ehkä tehdä jotakin, mutta ympäristömme tai sosiaaliset paineet voivat estää sen. Tämä on hyvin konkreettista esimerkiksi turvallisuuden osalta. Jos haluamme lisätä turvallisuutta asuinalueellamme, voi olla helppo ratkaisu lisätä valvontaa ja koventaa rangaistuksia, mutta jos pahoinvoivista nuorista samanaikaisesti kasvaa jatkuvasti suureneva joukko pahoinvoivia aikuisia, taktiikasta jää käteen vain viheliäinen kierre. Kyse ei olekaan vain yksittäisten rikollisten käyttäytymisen muuttamisesta, vaan kokonaisvaltaisesta yhteisön toiminnasta, joka tuottaa yhteisöllisyyttä tai syrjäytymistä, osallisuutta tai osattomuutta, hyvinvointia tai pahoinvointia. Siksi riskinhallinnan kannalta on tärkeää paitsi ennakoida odottamattomia sivuvaikutuksia, myös olla valmis vahvistamaan positiivisia ja näivettämään negatiivisia odottamattomia kehityskulkuja. Tähän tarvitaan paitsi dataa asenneympäristöstä, myös uusia tapoja hahmottaa ongelmia.

Ihmisen toimintaa sisältävien ongelmien hahmottamisessa apuun tulee COM-B -malli, joka sisältää kolme pääosa-aluetta: motivaation, kyvykkyyden ja tilaisuudet. Mallin avulla voidaan hahmottaa, miten nämä osa-alueet vaikuttavat käsillä olevaan ongelmaan ja millaiset muutokset voisivat olla tehokkaita. Usein esimerkiksi ajatellaan, että tarjoamalla oikeaa tietoa, ihmisen toiminta muuttuu. Näemme kuitenkin mallista heti, että tämä on vain yksi muutoksen osatekijä. Joskus myös lukkiudumme ajatukseen, että ongelmassa on kyse motivaation puutteesta, jolloin ratkaisut typistyvät palkkioihin ja rangaistuksiin. Mutta jos ajattelemme ravintolatupakoinnin äkillistä loppumista, kyse oli enemmänkin siitä, että järjestelmä oli valmis ottamaan vastaan lain, joka poisti tupakoinnin tilaisuudet – mikä taas vaikutti motivaatioon ja vahvisti muuttunutta käyttäytymistä.

Kuva 1. COM-B -malli (Capability, Opportity, Motivation, Behaviour; Michie et al., 2011), johon on lisätty muiden käyttäytyminen. Mallia voidaan käyttää työkaluna toimenpiteiden suunnittelussa, vaikkei se sisälläkään todellisuuden kompleksisuutta.

Jos ajatellaan esimerkiksi kaupungin asukkaiden osallistamista elinympäristönsä kehittämiseen, niin ei myöskään riitä, että ihmisille annetaan tilaisuus osallistua. Heidän täytyy myös kokea, että heillä on riittävät tiedot ja taidot vaikuttamiseen; toiminta ei saa olla liian hankalaa suhteessa näihin. Lisäksi, heidän täytyy olla motivoituneita osallistumaan, ajatella toiminnan olevan merkityksellistä – mikä osaltaan syntyy sosiaalisista tilaisuuksista, eli kuinka paljon ajatellaan muiden välittävän osallistumisesta ja odottavan sitä itseltä.

Kuinka siis ymmärrämme ihmisten käyttäytymistä ja sen muuttamista? Meidän täytyy tarkastella käyttäytymisen muutosta ja huomioida toimintaan vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti. Tämä tarkoittaa seuraavien osa-alueiden huomioimista:

  1. Motivaatio: Ihmisten on oltava motivoituneita tekemään muutoksia. Tämä voi tarkoittaa, että he näkevät suoria hyötyjä toiminnastaan, kuten parempaa turvallisuutta, tai tunnistavat suurempaa merkitystä, kuten yhteisön hyvinvoinnin parantamisen. Motivaatio voi olla myös sisästä, kummuten halusta auttaa muita tai toiminnan miellyttävyydestä – tai kontrolloitua kuten sisäisestä tai ulkoisesta paineesta johtuvaa, mikä yleensä johtaa heikompiin lopputuloksiin.
  2. Kyky: Ihmisten on kyettävä tekemään muutoksia. Tämä voi tarkoittaa vaikka uusien taitojen oppimista tai olemassaolevan asiantuntemuksen käyttöä uusiin asiayhteyksiin.
  3. Tilaisuus: Ihmisillä on oltava sosiaalisia ja fyysisiä resursseja muutokseen. Tämä voi tarkoittaa resurssien tarjoamista tai esteiden poistamista, jotka voivat estää ihmisiä tekemästä muutoksia. Se voi myös merkitä yhteisön tuen ja sosiaalisen pääoman valjastamista tukemaan muutosta.

Kaiken kaikkiaan, muutos ei tapahdu yksinomaan yksilön tasolla. Yhteisö, jossa yksilöt elävät ja toimivat, on myös otettava huomioon. Olenkin kuvan COM-B -malliin lisännyt muiden käyttäytymisen korostaakseni sitä, että kun yksi ihminen toimii jollain tapaa, hän luo, poistaa tai ylläpitää samalla muiden ympärillään olevien ihmisten sosiaalisia tilaisuuksia toimintaan. Ja se muiden käyttäytyminen, jota tällä tavoin vaivihkaisesti vahvistetaan, taas vaikuttaa omaa käyttäytymistä koskeviin sosiaalisiin ja fyysisiin tilaisuuksiin. Kudelma, jossa monet erilaiset toimijat jatkuvasti sopeuttavat käyttäytymistään muuttuvassa motivaation, kykyjen ja tilaisuuksien toimintaympäristössään, kantaa nimeä kompleksinen järjestelmä. Tästä blogista löydät paljon aiheeseen liittyvää materiaalia, mutta jos asia ei ole lainkaan tuttu, aloita vaikka täältä.

Kompleksisessa järjestelmässä juuri kukaan ei oikeasti hallitse mitään, mutta jokainen vaikuttaa kaikkeen.

Scott E. Page

Pähkinänkuoressa: kompleksisessa järjestelmässä asioiden väliset yhteydet ovat muuttuvaisia, monitulkintaisia ja vaikeasti hahmotettavia. Siksi esittelemäni muutosmalli on kompleksisessa järjestelmässä enemmänkin ketterä työkalu kokeilujen suunnitteluun, kuin realistinen malli siitä, miten muutokset syntyvät.

Mitä muutoksessa tapahtuu?

Mikä sitten olisi muutoksen todellisuutta paremmin kuvastava viitekehys? Jotta voimme ajatella asiaa, meidän täytyy ymmärtää keskinäisriippuvuutta. Keskinäisriippuvuus tarkoittaa juuri sitä, mitä siinä sanotaan: järjestelmän (oli se yksilö, yhteisö tai yhteiskunta) komponenttien (useimmiten yksilöiden, tai heidän toimintansa) riippuvuutta toisistaan. Kun yhtä komponenttia muutetaan, moni muu palanen alkaa liikkumaan, usein vaikeasti ennakoitavin tavoin. Jotta voimme toimia kompleksisuuden kudelmassa, pyrimme yleensä löytämään suurimman ongelmamme tärkeimmät osatekijät, ja ratkomaan niihin vaikuttavia asioita. Mutta koska näitä vaikuttavia asioita on niin paljon, saatamme kaivata holistisempaa näkemystä siitä, mitä oikeastaan odotamme tapahtuvan. Tätä voimme ajatella muutosmaastojen avulla. Pitkä selitys aiheesta löytyy tästä artikkelista (ks. myös blogipostaus), mutta parhaan kuvan saat, jos käytät seuraavaksi viisi minuuttia tämän interaktiivisen demon läpi pelaamiseen. Muista liikuttaa kaikkia kuvien punaisia elementtejä!

Muutoksia kuvaillaan usein maastoissa, joissa on yksi tai useampi laakso, ja yhden laakson pohjalla sijaitsee pallo, jonka sijainti kuvastaa järjestelmän nykytilaa. Maaston muoto määrittyy kaikkien niiden yhteenkytkeytyneiden tekijöiden perusteella, jotka ilmiöön vaikuttavat.

Kuva 2. Äkillisten muutosten tapahtumisen tavat. Muutosmaasto sisältää kaksi vaihtoehtoista laaksoa jotka kuvastavat asioiden tilaa (esim. sota ja rauha). Pallon sijainti kuvastaa järjestelmän kunkinhetkistä tilannetta (esim. onko yhteiskunta tällä hetkellä sodan vai rauhan tilassa). Äkillinen muutos voi tapahtua keskellä olevan kummun – ns. keikahdus- tai leimahduspisteen – ylityttyä kahdella tavalla (“pysyvämpi” vs. “pinnallinen” muutosreitti).

Yksilötason esimerkkinä voimme yllä olevassa olevassa kuvassa ajatella johtajaa, joka pyrkii muuttamaan johtamistyyliään perinteisestä käskyttävästä mallista (vasen laakso) palvelevaan johtamiseen (oikea laakso). Pysyvämmän muutoksen reitillä johtajan mielenmaisema muuttuu ajan myötä ja ympäristötekijöiden kuten sosiaalisten verkostojen tukemana, mutta hän noudattaa vanhaa toimintamalliaan vaiheissa 1-2, kunnes vaiheessa 3 (alin rivi) hänen toimintansa muuttuu lähes itsestään. Tällöin paluu vanhaan ei enää tapahdu satunnaisten toimenpiteiden johdosta, vaan vaatii isompaa maaston muutosta. Pinnallisen muutoksen reitillä taas saattaa sattua tapahtuma kuten kertaluontoinen koulutus, joka saa johtajan muuttamaan käyttäytymistään palvelevan johtamisen tilaan vaiheessa 2. Kuitenkin vanhaan toimintatapaan on edelleen helppo palata, ellei maastoa aktiivisesti muovata syventämään opittua uutta toimintamallia.

Muita yksilötason esimerkkejä kahdesta laaksosta voisi olla vaikka “tarkastaa asunnon palovaroittimet säännöllisesti” vs. “ei tarkasta palovaroittimia”, tai “auttaa naapureita aktiivisesti” vs. “ei auta naapureita”. Sama malli toimii yhteisön tasolla: vasen laakso voisi tässä tapauksessa olla “yhteisössä osallistutaan aktiivisesti kaupungin kehittämiseen” ja oikea laakso “yhteisössä ollaan kiinnostuneita vain oman talouden sisäisistä asioista” – tai “yhteisössä on turvallista asua” vs. “yhteisössä asuminen on turvatonta”.

Todellisissa tilanteissa sekä pysyvän muutoksen, että pinnallisen muutoksen reiteillä kuvattua muutosliikettä tapahtuu samanaikaisesti, vaihtelevin painotuksin: pallo siirtyy laaksosta toiseen erilaisten tapahtumien voimasta, ja laaksojen pitovoima muuttuu ajassa pitkäjänteisempien muutosten vaikutuksista. Tällä on kaksi tärkeintä seurausta:

  1. Jotkin muutostoimenpiteet ovat vaikeita (korkea kumpu laaksojen välillä), ja varsinaisen muutoksen aikaansaamisen sijaan pitäisikin keskittyä nykytilan hallittuun epävakauttamiseen (laakson nostaminen) tai asiaa epäsuorasti ympäröivien esteiden poistamiseen (kummun mataloittaminen).
  2. Se, ettei muutoksia ole tapahtunut pitkään aikaan ei tarkoita, etteikö kaikki voisi tapahtua kerralla, kun odottamaton tapahtuma äkillisesti työntää pallon keikahduspisteen toiselle puolen. Näin itse asiassa tapahtuu säännöllisesti, ja siksi palautumiskykyyn sijoitetut resurssit tulisi nähdä enemmän sijoituksia kuin kustannuksia.

Kuka muutosta sitten johtaa?

Kompleksisen yhteiskunnan muutos on jatkuvaa, se ei lopu koskaan. Muutosmaasto järisee, uudet laaksot tulevat saataville tai vanhat katoavat, eikä kukaan voi ottaa mistään muutoksesta täysin kunniaa itselleen. Sosiaalipsykologiassa onkin pitkään ajateltu, että vaikka roolit ovat tärkeitä, johtaminen ei ole titteli vaan tekemistä. Verkostoituneessa maailmassa jokainen voi osallistumalla johtaa ja vaikuttaa, muttei koskaan täysin kontrolloida – edes itseään. Euroopan komission kompleksisuuden johtamisen kenttäoppaasta löytyy paljon työkaluja tilannekuvan ja koordinoidun yhteistyön luomiseen tällaisissä ympäristöissä.

Muuttuvan maailman haasteisiin vastataksemme tarvitsemme yhteisöresilienssiä, jota voimme vaalia kyvykkyys-, motivaatio- ja tilannetekijät huomioimalla. Jotta niiden tila taas voisi parantua, meidän on omaksuttava roolimme muutosagentteina, jotka alussa kuvatun mukaisesti enemmänkin kylvävät siemeniä kuin rakentavat koneita.

Tartuntojen torjunta ja unohtunut ennakointi

Matti TJ Heino4 Comments

English summary: This post outlines two key points missing from Finnish public discussion in 2023. It was originally published on January 16, and has been audited for its continuing relevance on August 31. The main scientific points are made here (non-pharmaceutical interventions like masks work, particularly when they’re combined with other measures; see text for explanation of non-linear compounding), here (mass testing can end the pandemic), here (international consensus we should not let the pandemic run amok), here (long covid is a biological disease) and here (novel pathogens call for a swift and prudent elimination approach).

Suomessa vallitsee neljäntenä pandemiavuonna tilanne, jota on hankala kuvata muulla termillä kuin aika jännä. Korona on esitetty suomalaisille lähinnä hengitystieinfektiona, ei monielinsairautena, joka se kuitenkin on. Kansalaisille ei myöskään ole kunnolla viestitty, että sairastettu korona voi immuunijärjestelmän vahvistamisen sijaan heikentää sitä kokonaisvaltaisesti – eikä tämä koske vain riskiryhmiä, vaan myös nuoria ja perusterveitä. Tämän hetken käsityksen mukaan lapset sairastavat koronan yleensä lievin oirein. Millainen vaikutus vasta kehittyvään elimistöön on kokonaisimmuniteettia mahdollisesti vahingoittavalla monielinsairaudella, sitä emme vielä tarkalleen tiedä, vaikka tiedämmekin pandemioiden jättävän vuosikymmenten mittaisia jälkiä sairastuneisiin. Ylikuolleisuutta on juuri nyt enemmän kuin koskaan sotien jälkeen, eikä sitä ole enää mahdollista kieltää, mutta johtavat terveysviranomaiset tuntuvat olevan kiinnostuneempia “pelon” hillinnästä; kuin mitään ei olisi tehtävissä. Jännää on myös se, että kuolemista ääneen puhumiseen suhtaudutaan aggressiivisesti vähätellen, ja esim. Väestöliiton peräänkuuluttama itsenäinen selvitys aiheesta herättää vastustusta.

Käsittelen kuitenkin seuraavassa kahta tärkeintä asiaa, joiden viestinnässä on ajettu päin puuta: tartuntojen torjunnan kannattavuus, ja sen mahdollisuus.

1. Tartuntoja kannattaa torjua

Kuva 1: Kansainvälisen 386 asiantuntijaa sisältäneen paneelin tärkeimmät ennaltaehkäisyä koskevat pandemiasuositukset. Klikkaa suuremmaksi. Lähde. 

Vuonna 2021 Suomessa siirryttiin torjumaan tartuntojen sijaan vakavaa sairastumista ja kuolemia. Tammikuussa 2023 taas WHO edelleen suosittaa mm. “Wear a mask when you’re around other people”, ja kehottaa 10 päivän eristykseen oireellisen koronan tapauksessa. Heinä-elokuussa WHO painottaa koronaviruksen olevan edelleen iso ongelma, mutta seurantajärjestelmien lakkauttamisen johdosta se ei näy enää virallisissa luvuissa. Syksyn aallon edessä hallitusten ei pitäisi laiminlyödä velvollisuuksiaan. Lancet-tiedelehdessä kannustetaan koherenttiin eliminaatiostrategiaan uusien taudinaiheuttajien torjunnassa. Tartuntojen torjunnan tärkeyttä painotti myös kansainvälisten asiantuntijoiden konsensustutkimus, joka julkaistiin v. 2022 lopulla arvostetussa Nature-tiedelehdessä. Se on tällä hetkellä yksi tieteellisen julkaisemisen tunnetun historian eniten huomiota saaneista tutkimuksista, mutta Suomessa siitä ei ole tietääkseni edes uutisoitu (sidonnaisuusilmoitus: olin itse mukana kirjoittajana). 

Miksi tartuntoja kannattaa torjua? Koska yhden tartunnan torjumalla torjuu samalla koko ketjun tartuntojen seurauksia. Tätä sanotaan kansanterveystieteessä preventioksi; myös muita tauteja, kuten tyypin 2 diabetesta on huomattavasti halvempaa hoitaa ennaltaehkäisevästi, kuin kalliita hoitoja ja sairaspaikkoja lisäämällä. Päätöspuudiagrammi alla tiivistää, miten paljon jossittelua voi vähentää välttämällä tartunnan.

Kuva 2: Yksinkertaistettu heuristinen päätöspuu riskinhallinnan suunnitteluun. Sakset sisältävät jäljempänä kohdassa 2. esitellyt suojatoimet, jotka poistavat yhtälöstä kaikki katkoviivan alla olevat polut. Kuva keskittyy yksilöön ja siitä puuttuu esim. tartunnan levittämisen seuraukset läheisiin, sekä sairaspoissaolojen vaikutukset kansantaloudelle.
Kuva 3: Mille kaikelle koronatartunta altistaa? Klikkaa suuremmaksi. Lähde. 

Päätöspuusta huomannet pitkän koronan riskin, joka ilmenee tartunnan saaneilla – ja vain tartunnan saaneilla. Pitkän koronan kustannukset Suomessakin lasketaan jo miljardeissa, ja tilanne on pidempään suojaustoimia vailla olleissa maissa vielä heikompi. Sairauteen liittyvistä biologisista mekanismeista tuli vastikään Nature-tiedelehdessä kokoava artikkeli, jossa peräänkuulutettiin tiedotuskampanjaa, joka toisi pitkään koronaan liittyvät riskit kansalaisten tietoisuuteen. Kiinnostuksella odotan, koska sellainen nähdään Suomessa.

2. Tartuntoja voidaan torjua

Vaikka mediassa on viimeisen kolmen vuoden aikana näkynyt paljon näyttöön pohjaamattomia lausuntoja siitä, ettei tartuntoja voisi torjua, käyttäytymistieteiden pohjalta tämä on ollut aina mahdollista – ja on sitä edelleen. On siis selvää, että tartuntoja voidaan torjua. Käyttäytymisiin perustuvia suojatoimia on viittä tyyppiä: 

  • Hengityssuojainten käyttö
  • Ilmahygieniatoimet (tuuletus ja ilmanpuhdistinten hankinta, mahdollisesti jossain vaiheessa myös UV-valo)
  • Kontaktien välttäminen
  • Testaus & eristys
  • Rokotusten ottaminen 

Näitä voidaan toteuttaa eri tasoilla; esim. kontaktien välttelyn alin taso työpaikoilla on turvavälien pitäminen ja työvuorojen porrastus, ylin taas 100% etätyö. Halutessaan pitää tartunnat poissa yhdellä tempulla ja jättäessään muut toimet pääosin tekemättä, Kiina joutui vetämään testauksen ja eristyksen lockdown-asentoon asti. Torjuntatyö on kuitenkin huomattavasti helpompaa, kun ei luota suojakeinoista vain yhteen. Esimerkiksi Lancet Regional Health – Europe:ssa julkaistut viimeisimmät laskelmat osoittavat mahdolliseksi sen, että jos kahdesti viikossa tehtävän sylkitestin lisäksi otetaan ainakin väliaikaisesti käyttöön mm. FFP-tasoiset hengityssuojaimet, epidemia voidaan päättää – inhimillisesti ja taloudellisesti halvemmalla, kuin mitä sen kanssa kärvistely tällä hetkellä maksaa. Tämä johtuu suojatoimien ns. epälineaarisesta kertautumisesta:

Ajatellaan, että Jesse käyttää FFP2-suojainta tiivistämättä sitä kunnolla kasvoilleen, ja sitä käyttämällä laskee tartunnan saamisen todennäköisyyttään ¼:aan alkuperäisestä. Hän tapaa muita ihmisiä huoneessa, jossa on toteutettu ilmahygieniatoimia, jotka vähentävät maskittomien tartunnan saamisen todennäköisyyttä ¼:aan alkuperäisestä. Mikä on Jessen suojakerroin? Se ei ole ⅛ lähtötilanteesta, vaan tartunnan todennäköisyys on 1/16 lähtötilanteeseen verrattuna. Jos tilassa olleet ihmiset ovat tehneet koronatestit, jotka maskien ja ilmahygienian tavoin pudottaisivat tartuntatodennäköisyyttä ¼:aan lähtötilanteesta (koska positiivisen tuloksen saaneet jäivät kotiin, mutta testit olivat epätarkkoja), Jessen todennäköisyys saada tartunta olisi 1/(4³) = 1/64 suojattomaan lähtötilanteeseen verrattuna.

[Huom. luvut on valikoitu selkeyden vuoksi; niiden ei ole tarkoitus kuvastaa kunkin toimenpiteen todellista vaikuttavuutta, joka voi tilanteesta riippuen olla suurempi tai pienempi.]

Edellä mainituissa Lancet-laskelmissa näkyy strategian erinomainen vakaus; se toimii, vaikka monet jättäisivät noudattamatta sitä, ja vaikka virus muuntuisi entistä tartuttavammaksi. Torjunta kannattaa, vaikka ei ole saavutettaisikaan koronaviruksen pysyvää paikallista eliminaatiota, jonka jatkuvuuteen tarvittaisiin kansainvälistä koordinaatiota. Tikkari- tai sylkitesti – vaikka hampaidenpesun yhteydessä – pari kertaa viikossa olisi pieni hinta eduista, joita saavutetaan alhaisemmilla tartuntaluvuilla niin taloudelle kuin terveydelle. Kaiken lisäksi vastaavan strategian logistiikkaa on jo pilotoitu Saksassa yli 3 kertaa Suomen kokoisella alueella. Jos testiin yhdistettäisiin influenssa ja RSV, olisimme jo aivan uudella tasolla tartuntatautien torjunnassa. 

Kuva alla näyttää vielä kertaalleen, mistä tartuntojen torjunnassa on kyse. Julkisessa keskustelussa peräänkuulutettu sairaalapaikkojen ja krematorioiden lisääminen on varmasti tärkeää, vertautuen linnan sisimpiin suojarakenteisiin. Meidän pitäisi kuitenkin työskennellä sen eteen, että niitä tarvittaisiin entistä vähemmän. 

Kuva 4: Suojatoimet käsitteellistettyinä linnan osiksi. Kirjoitushetkellä (syksy 2023) Suomessa laskusilta on vielä ala-asennossa. Muokattu Kashif Pirzadan alkuperäisversiosta.

Kaikkiin variantteihin purevia pan-koronarokotteita on jo olemassa ja nyt selvitetään, jos joku kustantaisi kalliit kokeet turvallisuuden varmistamiseksi. Niitäkin odotellessa – kun kerran vaihtoehtojakin on – olisi viisasta olla tekemättä peruuttamatonta tuhoa terveydelle ja taloudelle. Myös siinä tapauksessa, että pääkärsijät olisivatkin niitä bussin alle heitettyjä “riskiryhmäläisiä”.

“Hallituksen moraalinen testi on siinä, kuinka se kohtelee elämänsä alkutaipaleella olevia; lapsia. Niitä jotka ovat taipaleensa lopussa; vanhuksia. Niitä jotka ovat elämän varjoissa; sairaita, puutteenalaisia ja vammaisia”

– Hubert H. Humphrey, 1977

Lisälukemistoa:

Pandemian päättäminen testaamisen voimin: Philippe, et al. (2023). Mass testing to end the COVID-19 public health threat. The Lancet Regional Health – Europe. https://doi.org/10.1016/j.lanepe.2022.100574

Kansainvälinen asiantuntijakonsensus: Lazarus, et al. (2022). A multinational Delphi consensus to end the COVID-19 public health threat. Nature. https://doi.org/10.1038/s41586-022-05398-2

Yleistajuinen koonti tärkeimmistä koronan vaikutuksista: https://thetyee.ca/Analysis/2022/09/23/Top-Immunologist-Dropping-COVID-Hubris/

Yleistajuinen minivideosarja pitkästä koronasta vaikutuksineen: https://www.youtube.com/watch?v=M4tGFiLXsIk&list=PLzyLGd4jQxQ-zNjmOUR43ha53AjXHU3HH

Aiempaa tieteellistä kirjallisuutta tartuntoja minimoivista strategioista:

Self-determined and self-organised: Fighting pandemics on the appropriate scales

Matti TJ Heino1 Comment

The video is a Finnish talk I gave as part of a webinar series of the Institute for Health and Welfare (THL). I discuss the three scales of pandemic response: That of a) self-determined individuals, b) self-organised communities and c) governmental strategy choice in aiding these. Related, highly unpolished thoughts in English below. Slides here!

How should we think about changing people’s behaviour to mitigate pandemic threat? The starting point is to consider targets of interventions as complex systems. This means that biopsychosocial determinants such as capability, opportunity and motivation act together to create the current state of a system which is a person; aggregates of individuals define the state of a system which is a household, aggregates of which form a community, a society, and so forth. Each of these systems is of a different size, i.e. scale, and fulfills multiple roles in pandemic response – the redundancy brought about by overlap of functions performed by each element (say, individuals’ social distancing, and a community’s agreement to postpone cultural events to mitigate physical contact) is what largely ensures resilience of a system in crisis situations. In other words, information about intervention targets need to be framed as taking place within multi-level socio-ecological system, where tradeoffs between intervention nuance and scale exist. Figure below depicts this idea, and also underlines the mismatch when a large-scale unit, such as the government, attempts to dictate specifics of how e.g. schools or kindergartens should arrange their safety procedures, instead of acknowledging that “people are experts of their own environment”.

The above picture depicts a complexity profile, here a heuristic tool for considering intervention ownership. Any pandemic response must strike a balance between interventions that reach large audiences but (in spite of e.g. digital mass tailoring) are relatively homogenous, and interventions that reach small audiences but are highly tuned to their contexts. As long as the system performing the intervention remains the same, there is a fundamental tradeoff between complexity and scale, although changes in the system may allow increasing the area under the curve. Only individuals or small groups can perform ultra-local actions, and there are efforts where a larger governance structure is inevitable; those actions should be handled by agents at the appropriate scale. For example, a group of friends can come up with ideas to mingle safely, while e.g. city officials must make the decision to require quarantines and testing of incoming travellers. Horizontal axis depicts increasing audience size, from individuals to families, communities and countries. Blue line indicates the amount of nuance each entity can take into account, as depicted on the vertical axis.

Recently, we collected a sample of about 2000 people, who answered a survey on social psychological factors affecting personal protective behaviours such as mask use. As may be obvious, there are many open questions regarding implications of a cross-sectional analysis to the “real world”. Empirically evaluated social psychological phenomena are always embedded in time, making them to an extent idiographic and contextual, hence any generalisations to policy actions have to be considered in the light of nomothetic knowledge of complex systems. That is, the question of how we increase protective behaviours in the society is a multifaceted problem, requiring any actions to acknowledge the complexity of the system the behaviours take place in, and how they interact with other actions affecting community transmission. In my view, this is best done with the classical statement “First, do no harm” in mind.

A foremost condition for responsible application of science-based policy is a consideration of how the decision ought to be done, such that the costs of null effects are minimal. Finland has undertaken a suppression strategy common to European and Northern American countries, where increasingly stringent restrictions are gradually put in place while case numbers rise, and removed while cases decline. This sets different demands to individuals’ protective motivation and other personal resources (aka “pandemic fatigue”), compared to an elimination strategy, where relatively short but highly aggressive measures are taken to draw cases to zero. In the latter approach, most restrictions are lifted from case-free communities or countries, while applying border testing and quarantines to ensure the continued safety of the region’s inhabitants. In this latter case, provided that that future outbreaks are small and/or travel from regions with ongoing community transmission is low, local elimination ensues, and failures to increase protective behaviours imply – by necessity – a smaller impact than when attempted in a locale, safety of which depends mostly on personal protective behaviours.

Another consideration is that of systemic negative unintended side-effects of applying behavioural science recommendations to policy. Based on nomothetic knowledge of complex social systems and the results presented here, it is possible to give the following recommendations:

  1. Citizens’ sense of autonomy in choosing how to carry out the official pandemic mitigation recommendations should be fostered, without overlooking the necessity of feeling competence as well as camaraderie in the actions. This can be done with communication but perhaps more importantly, by facilitating people’s self-organisation tendencies and empowering them to design their own local responses, at the lowest scale (individual, family, neighbourhood, city/town, county, etc.) each of which is feasible to perform. This ensures local strengths get maximally applied, without severing functions, which are invisible to a governmental authority.
  2. Local norms (family, friends, other people in the indoor spaces one visits) ought to be stewarded to the direction which is necessary for pandemic control; this can again be done via communication, but based on literature on mitigating pandemics, it’s possible to hypothesise longer-lasting behavioural effects stemming from involving agentic individuals in the risk management of their surroundings.

Recommended reading:

  • Baker, M. G., Wilson, N., & Blakely, T. (2020). Elimination could be the optimal response strategy for covid-19 and other emerging pandemic diseases. BMJ, 371, m4907. https://doi.org/10/ghqk9h
  • Balsa-Barreiro, J., Vié, A., Morales, A. J., & Cebrián, M. (2020). Deglobalization in a hyper-connected world. Nature Palgrave Communications, 6(1), 1–4. https://doi.org/10/gjfxwz
  • Behaviour Change Science & Policy -projekti: http://linktr.ee/besp
  • Flyvbjerg, B. (2020). The law of regression to the tail: How to survive Covid-19, the climate crisis, and other disasters. Environmental Science & Policy, 114, 614–618. https://doi.org/10/gjkjwz
  • Hansson, S. O. (2004). Fallacies of risk. Journal of Risk Research, 7(3), 353–360. https://doi.org/10/c7567q
  • Horton, R. (2021). Offline: The case for No-COVID. Lancet, 397(10272), 359. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(21)00186-0
  • Hyvönen, A.-E., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S., & Liljeroos, J. (2019). Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: Tasot, prosessit ja arviointi [Raportti]. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161358
  • Iwata, K., & Aoyagi, Y. (2021). Elimination of covid-19: A practical roadmap by segmentation. BMJ, n349. https://doi.org/10/gjqpxt
  • Käyttäytymistieteellisen neuvonantohankkeen työryhmä. (2021). Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena: Käyttäytymistieteellinen neuvonanto -hankkeen loppuraportti [Sarjajulkaisu]. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163138
  • Matti TJ Heino, Markus Kanerva, Maarit Lassander, & Ville Ojanen. (2021). Koronaväsymystä? Vai inhimillistä kyllästymistä, turhautumista, tottumista ja pyrkimystä normaaliin (Käyttäytymistieteellisen neuvonantoryhmän raportteja). https://vnk.fi/hanke?tunnus=VNK127:00/2020
  • Martela, F., Hankonen, N., Ryan, R. M., & Vansteenkiste, M. (2020). Motivating Voluntary Compliance to Behavioural Restrictions: Self-Determination Theory–Based Checklist of Principles for COVID-19 and Other Emergency Communications. European Review of Social Psychology. 10.1080/10463283.2020.1857082
  • Morales, A. J., Norman, J., & Bahrami, M. (Toim.). (2021). COVID-19: A Complex Systems Approach. STEM Academic Press. https://stemacademicpress.com/stem-volumes-covid-19
  • Priesemann, V., Balling, R., Brinkmann, M. M., Ciesek, S., Czypionka, T., Eckerle, I., Giordano, G., Hanson, C., Hel, Z., Hotulainen, P., Klimek, P., Nassehi, A., Peichl, A., Perc, M., Petelos, E., Prainsack, B., & Szczurek, E. (2021). An action plan for pan-European defence against new SARS-CoV-2 variants. The Lancet, S0140673621001501. https://doi.org/10/ghtzqn
  • Priesemann, V., Brinkmann, M. M., Ciesek, S., Cuschieri, S., Czypionka, T., Giordano, G., Gurdasani, D., Hanson, C., Hens, N., Iftekhar, E., Kelly-Irving, M., Klimek, P., Kretzschmar, M., Peichl, A., Perc, M., Sannino, F., Schernhammer, E., Schmidt, A., Staines, A., & Szczurek, E. (2021). Calling for pan-European commitment for rapid and sustained reduction in SARS-CoV-2 infections. The Lancet, 397(10269), 92–93. https://doi.org/10/ghp8kb
  • Rauch, E. M., & Bar-Yam, Y. (2006). Long-range interactions and evolutionary stability in a predator-prey system. Physical Review E, 73(2), 020903. https://doi.org/10/d9zbc4
  • Siegenfeld, A. F., & Bar-Yam, Y. (2020). The impact of travel and timing in eliminating COVID-19. Communications Physics, 3(1), 1–8. https://doi.org/10/ghh8hg
  • World Health Organization Regional Office for Europe. (2020). Pandemic fatigue: Reinvigorating the public to prevent COVID-19: policy considerations for Member States in the WHO European Region (WHO/EURO:2020-1160-40906-55390). Article WHO/EURO:2020-1160-40906-55390. https://apps.who.int/iris/handle/10665/335820