Työmarkkinoiden uudet vaateet

Arvioiden mukaan Euroopan alueella palvelutyöpaikkojen – koskivat ne sitten B2B-konsultointia tai vanhustyötä – suhteellinen osuus on jatkuvassa kasvussa. Tämän kasvun myötä myös työntekijöiltä vaaditut taidot ovat muutoksessa; ongelmien ratkaisuprosessia harvemmin enää voidaan pilkkoa tarkasti määritellyiksi, ennalta tiedossa oleviksi askeliksi. Tarvitaan siis yhä enemmän sellaisia taitoja, jotka auttavat luovimaan epävarmuuden keskellä.

EU:n raportissa “The top 10 European skills for competitiveness” tunnistettiin kymmenen kriittistä taitoa tulevaisuuden työelämässä menestymiselle. Lista on pitkä ja voi kuulostaa sanahelinältä, joten olen ajatusviivan jälkeen pyrkinyt avaamaan jokaista kohtaa oman näkemykseni mukaan. Jos sinua kiinnostaa pelkästään asian ydin, löydät kirjoituksen lopusta oman kolmen kohdan tiivistelmäni.

  1. Kommunikaatio
    • Ole avoin palautteelle ilman ennakkoluuloja – kovankaan kritiikin kohde ei ole “sinä” kokonaisuutena, vaan jokin toimintatapa tai jopa (kehitettävä) taito.
    • Kunnioita muiden asenteita ja mielipiteitä – niin kauan kuin niistä ei koidu vahinkoa toisille.
    • Anna muille palautetta – mutta älä tavalla, josta et itse pitäisi.
    • Ole suvaitsevainen vieraita tapoja ja kulttuureja kohtaan – älä kuitenkaan suvaitse ihmisarvoa alentavaa käytöstä.
    • Tarjoa omia ajatuksiasi, harjoittele selkeää ulosantia – ei kukaan muukaan tiedä täsmälleen oikeaa vastausta tosimaailman ongelmaan (tai sitten he eivät vain tiedä, etteivät tiedä).
  2. Suunnittelu
    • Ennakoi toimintojen etenemistä ja vaadittavia resursseja – suojaa suunnitelmasi täystuhon varalta, mutta älä ylisuunnittele (ks. tämä teksti varautumiseen liittyen)
    • Määrittele asioiden tärkeysjärjestys – mutta huomioi, ettei käytännön elämässä voi tietää varmuudella järjestyksen oikeellisuutta.
    • Jaa ja levitä eteenpäin tehtäviä ja resursseja – päästä irti, äläkä yritä tehdä kaikkea itse.
  3. Ristiriitatilanteiden hallitseminen
    • Toimi välittäjänä konfliktitilanteissa – tällöin ainakin yhdellä osapuolella on järkeä päässä.
    • Ole reilu ja objektiivinen ristiriitoja selvitettäessä – älä ajaudu välienselvittelyyn ilman hyväntahtoista asennetta.
    • Opi hallitsemaan stressiä ristiriitatilanteissa – niin omaasi kuin toistenkin.
  4. Avoimuus muutokselle
    • Aloita muutostyö itse, kun se on tarpeen – muutos on jatkuvaa ja vain sitä ohjaamalla teet maailmasta vähän enemmän itsesi näköisen.
    • Sopeudu muuttuvaan ympäristöön sekä ulkoisesti että sisäisesti – sopeutuminen voi olla myös uuden muutosprosessin käynnistämistä. Pahin virhe on passiivisuus; ympäristö ei spontaanisti noudata toiveitasi!
    • Kannata uusia lähestymistapoja, aloitteita, menetelmiä ja teknologioita – muista kuitenkin myös se, että vanhat toimintatavat yleensä elävät uusia pidempään.
  5. Päätöksenteko
    • Arvioi päätösten seurauksia ja riskejä, sekä odotettuja hyötyjä ja kustannuksia – mutta muista, että tulevaisuus yllättää aina ja täsmälliset arviot aliarvioivat tilanteen sisältämän epävarmuuden.
    • Tee hyviä päätöksiä monimutkaisissa tilanteissa – helpommin sanottu kuin tehty? Apua saattaa löytyä näistä teksteistä.
    • Esitä loogisia, perusteltuja ja rakentavia kriittisiä kommentteja – kyseenalaista siis, mutta tee se fiksusti.
    • Huomioi luovien päätösten merkitys epätavallisissa tilanteissa – ja muista, että suurin osa tilanteista on nykyään “epätavallisia”.

      Koita kestää – vielä viisi kohtaa jäljellä!
  6. Yhteistyö
    • Vaali sitoutumista ja ryhmähenkeä – toimi kaikissa tilanteissa esimerkkinä; niin, kuin haluaisit muiden toimivan.
    • Kannusta ja helpota yhteistyötä ryhmätyöskentelyssä – ole aktiivinen toisten auttamisessa.
    • Työskentele muiden kanssa saavuttaaksesi tavoitteita – edes renessanssin nerot eivät toimineet täysin omissa oloissaan.
  7. Joustavuus
    • Ota huomioon toisten asenteet ja näkökulmat – ja tee se selväksi.
    • Ymmärrä toisten asemaa ja asetu siihen – kukaan ei ole tahallaan paskiainen.
  8. Strateginen ajattelu
    • Pidä mielessäsi selkeä kuva tulevaisuudesta – edes siinä määrin, millaisten arvojen haluaisit nähdä toteutuvan käytännössä.
    • Määrittele tavoitteet selkeästi – on avuksi, jos ihmiset tietävät, mitä pyritään saamaan aikaiseksi…
    • Punnitse yhteisöäsi tai yritystäsi suhteessa sen ulkoiseen ympäristöön – et koskaan toimi tyhjiössä.
  9. Aloitekyky
    • Etsi oma-alotteisesti uusia haasteita ja aktiviteetteja – näin laajennat toimintarepertuaariasi, ja taidoistasi jokin saattaa (usein tuurin kautta) osoittautua uskomattoman hyödylliseksi.
    • Etsi ja tunnista aktiivisesti mahdollisuuksia tavoitteiden saavuttamiseksi – älä vain jumiudu siihen, mitä sinulle on kerrottu.
    • Etsi aktiivisesti uutta informaatiota/ennakkotapauksia – uusia ratkaisumahdollisuuksia syntyy joka päivä.
    • Suhtaudu työhön energisesti ja päättäväisesti – tämä todellisuus on sinulle mieluisempi kuin se, jossa et tee työtäsi (ja siten esim. olet rahaton). Se on siis oma valintasi. Käytä tilanne parhaalla tavalla hyödyksesi.
  10. Oppimisen edistäminen
    • Paranna jatkuvasti käyttäytymismallejasi – kokeile vaikka unilateraalista sekasortoaltruismia päivän verran.
    • Paranna jatkuvasti ammatillista tietotaitoasi – tällöin itsellesi mieleisen muutoksen johtamisesta tulee helpompaa.
    • Pyri oppimaan enemmän kuin kukin tilanne vaatii – älä tyydy selviytymiseen.
    • Opi omasta kokemuksestasi – epäonnistuminen on vain palautetta: löydä tilanteen opetus.

Siinäpä nuo. Monet kieltämättä voivat kuulostaa konsulttilöpinältä, mutta peukalosääntöinä nämä kymmenen työelämätaitoa sovellusehdotuksineen toiminevat tyhjää paremmin.

Tässä vielä lupaamani kolmen kohdan tiivistelmä (tärkeysjärjestyksessä):

  1. Älä ole paskiainen.
    • Jos ajattelet, että joku saattaa pitää sinua paskiaisena, mieti hyvin tarkasti, voisiko kyseessä olla ylpeytesi luoma harha (jolloin saatat todellisuudessa olla paskiainen). Voit myös käyttää tätä muumiontunnistustaktiikkaa.
  2. Tiedosta, ettet oikeastaan voi olla varma mistään.
    • Jos et ole jumala, on aika hyväksyä maailman ennustamattomuus.
    • Kun laajennat vaihtoehtopalettiasi (esim. kehittämällä raportissa mainittuja taitoja), lisäät selviytymismahdollisuuksiasi (ks. tämä teksti adaptoitumisesta).
  3. Toimi.
    • Jos kohdat 1. ja 2. ovat kunnossa, sinun tarvitsee enää pitää huoli siitä, että maailma muuttuu paremmaksi paikaksi. Tee jotain. Luotan sinuun.

Oletko tietämättäsi luova?

Viime aikoina olen sattumalta altistunut luovuuteen liittyville asioille. Luin joululahjaksi saamani Saku Tuomisen uusimman kirjan Luova järkevyys, tein loppuun Headspace-meditaatiopalvelussa 30 päivän luovuuspaketin ja törmäsin päätöksentekoa käsittelevällä MOOC-kurssilla luovuuteen selviytymisstrategiana epävarmassa maailmassa. Kaikkia näkökulmia yhdisti ajatus, että luovuus on enemmänkin tekemistä kuin olemista, jotain mikä lisääntyy vaivannäön myötä sisäsyntyisyyden sijaan. Jaottelen alla tarkemmin joitain mielestäni olennaisia luovuuteen liittyviä asioita.

Luovuus: mikä ja miten?

Luovuus ei liity vain taiteisiin tai mainostoimistoihin. Tuomisen kirjassa (lue kirjan teemoista täältä ja täältä) määritellään luovuus käytännöllisesti: jokainen ihminen, joka haluaa tehdä asioita eri tavalla, paremmin on luova. Pohjalla on elämän pienten ärsyttävyyksien huomaaminen: miksi tämäkin on järjestetty näin? On hyödyksi osata havainnoida ajatuksiaan ja miettiä, miten asiat ympärillä voisi tehdä toisin (myös tämä on sitä paljon puhuttua mindfulnessia). Valitettavan usein organisaatioissa ei ole tähän aikaa ja ihmiset suunnistavat asenteella “nyt on kiire, emme me ehdi mitään kompasseja katsoa!”. Paitsi silloin, kun yritys on varta vasten ostanut luovuuskonsultilta jonkinlaisen luovuustyöpajaideamyllyn: tuloksena kehitetään valtava määrä ideoita, joista yhtäkään ei tosissaan yritetä toteuttaa.

Kuinka sitten uusia ideoita saadaan? Varmin tapa on kirjata parikymmentä tyhmää ideaa täysin kritiikittä ja jos se onnistuu helposti, kirjoittaa kymmenen lisää. Tehtävä on pirullisen vaikea ja ensimmäiset 10–20 ovat todennäköisesti roskaa, mutta tämä on usein välttämätöntä puurtamista.

[The] quality of productivity is a probabilistic consequence of productive quantity – D. K. Simonton

Toisin sanoen:

Mitä useampia ideoita keksit, sitä todennäköisemmin keksit jonkin hyvän idean.

Headspacen Andy Puddicombe korostaa aloittelijan mieltä, kykyä kohdata jokainen hetki ja ajatus vailla ennakko-odotuksia (hyvä kirjoitus aiheesta täällä). Älä siis tartu listattuihin ajatuksiin, vastusta niitä tai yritä saada “hyviä ajatuksia” – listaa vain ideoita. Äläkä tyydy siihen, että olet päässyt kuuteen- tai kahdeksaantoista, vaan keksi kunnes olet saavuttanut tavoitteesi.

Luovuus tulevaisuuden muuttamisessa

Ottaen huomioon, ettei ennusteisiin tulevaisuuden tapahtumista ole juurikaan luottamista, vaihtoehtoinen taktiikka on lähteä luomaan haluamaansa tulevaisuutta.

Haistata pitkät sille, mitä ihmiset tarvitsevat tai mikä toimisi tai mistä ihmiset ovat valmiit maksamaan.

– Alf Rehn, Vaaralliset ideat (s.95)

Alf Rehn teoksessaan Vaaralliset ideat kertoo aidosti uusien ajatustapojen syntyvän hölynpölypajojen sijaan konflikteista; sellaisista ideoista, jotka ääneen lausumalla saa vihamiehiä. Häntä mukaillen voi ehdottaa tällaista pohdintaa:

Mitä aiheeseen liittyen ei saa koskaan tehdä, mikä siinä on kiellettyä tai sopimatonta?

Kirjassa The 5 Elements of Effective Thinking (teemoista täällä ja täällä), kirjoittajat ehdottavat uuden näkökulman saamiseksi jonkin etuliitteen liittämistä tuttuun sanaan. Heidän esimerkissään ensimmäinen maailmansota, joka aikanaan tunnettiin vain nimellä “suuri sota” tai “sodat lopettava sota” ei välttämättä olisi johtanut toiseen vastaavaan, mikäli sitä oltaisiin ajateltu etuliitteellä “ensimmäinen”. Oltiin tästä mitä mieltä hyvänsä, tekniikka voi hyvinkin toimia. Mieti kuinka sanat “ensimmäinen” ja “viimeinen” muuttavat näkemystäsi kun liität ne koulutustasi, työpaikkaasi tai puolisoasi ilmaisevan substantiivin eteen. Rehnin ideaan laajentaen, myös sopimattomat etuliitteet muuttavat kohdesanan nostamia mielikuvia, kuten sanalle menetelmä tehdään tässä:

vaarallinen tai antelias menetelmä
itsekäs myötätuntoinen
paheksuttu pitkäjänteinen
hyytävä tuottelias
kielletty tarkka
irstas viisas
Lasciate ogne speranza, voi ch’intrate

On tärkeää huomata, millaisia asioita pyrkii automaattisesti välttämään tai vastustamaan, ja tarvittaessa ottaa hymyillen kurssi niitä kohti.

Kuinka tulla luovaksi?

Tuominen tiivistää kirjansa ydinfilosofian näin:

Pidämme huolta siitä, että olemme uteliaita ja innostuneita. Emme ota asioita annettuina, vaan kysymme ja kyseenalaistamme. Kohdatessamme ongelmia alamme valittamisen sijaan etsiä uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja ja näemme runsaasti mahdollisuuksia ympärillämme. Kokeilemme uusia asioita hyväksyen, että kaikki ei välttämättä aina toimi, emmekä päätä etukäteen, onko kokeilemamme idea suuri vai pieni. Sen sijaan havainnoimme ja reagoimme, tarvittaessa nopeastikin. (s. 194)

Ei mikään helppo nakki, mutta kaikkea ei tarvitsekaan tehdä kerralla. Rehn tarjoaa matalampaa kynnystä “maailman lyhimmän luovuuskurssin” muodossa:

Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit. (s. 148)

Yksinkertaisimmillaan, jos haluaa tulla luovaksi, on tärkeintä tehdä jotain. Kehitä siis paljon ideoita, pyöräytä vaikka adjektiivigeneraattorilla satunnaisia etuliitteitä ongelmillesi ja keksi niiden pohjalta ratkaisuja, heittäen soveliaisuussäännöt edes hetkeksi ulos ikkunasta.

Uusia ideoita halajava siis…

  1. Kiinnittää huomiota ulkoiseen ympäristöön ja sisäisiin olotiloihin, pannen merkille, kun jonkin asian voisi tehdä paremmin ja tarttuu toimeen.
  2. Huomioi uusien näkökulmien löytämisen toivossa asiat, joita hän pyrkii automaattisesti välttämään tai vastustamaan, sekä altistaa itsensä säännöllisesti satunnaisille asioille.
  3. Suhtautuu omiin ajatuksiinsa kevyen leikkimielisesti, tiedostaen ettei mikään ajatus ole “todellisuutta” tai jotain korvaamattoman arvokasta.

Viisi kysymystä parempien päätösten tuunaukseen

Yllätyin iloisesti huomatessani, kuinka paljon käyttökelpoisia ajatuksia sain Heathin veljesten viimeisimmästä kirjasta “Decisive — How to Make Better Choices in Life and Work”*. Jaottelen alle kolmeen mielivaltaiseen kategoriaan näistä kumpuavia ratkaisevia kysymyksiä, joilla jokainen voi tuunata omaa päätöksentekoarkkitehtuuriaan.

Riko putkinäkö

Kun huomaamme vaihtoehtojemme olevan vähissä, monesti syyllinen on mentaalinen putkinäkö. Oman kokemukseni mukaan se toimii samoin kuin fyysinenkin; vauhdin ja stressin lisääntyessä näkökenttä alkaa kaventua.

Ratkaisevat kysymykset:

1. Kuinka voisin saada molemmat?

  • Kohtaamme jatkuvasti elämässämme (myös hölmöläisen valinnoiksi kutsuttuja) “joko-tai”-kysymyksiä. Elämä ei kuitenkaan ole peli, jossa olisi selkeät, yksinkertaiset säännöt, ja siksi toimintamahdollisuuksiakin on aina enemmän kuin kaksi! Jos esimerkiksi koet, että voisit joko nähdä ystäviäsi useammin tai alkaa harrastaa enemmän, ei kannata jättää tätä kysymystä kysymättä.

2. Mitä tekisin, jos en voisi valita kumpaakaan vaihtoehdoista?

  • Usein varsinkin stressitilanteissa tuntuu, että meidän on valittava kahdesta huonosta vaihtoehdosta pienempi paha. Jos myyjä tarjoaa valintaa huonon tuotteen ja kalliin hinnan välillä, lisävaihtoehtoja saa kysymällä itseltään, mitä tapahtuisi jos molemmat vaihtoehdot häviäisivät pöydältä.

Ota etäisyyttä

Kun elokuvissa etsivän hyvä ystävä murhataan, etsivää usein kielletään osallistumasta murhatutkimukseen, koska hän on liian läheinen uhrin kanssa. Axel Foleyn opetuksista poiketen ulkopuolelle jättäytyminen on hyvä idea. Kun huomaat olevasi tunnekuohussa, käytä 10/10/10-taktiikkaa tai päätöksen ulkoistusta:

Ratkaisevat kysymykset:

3. Jos teen tämän päätöksen, miltä minusta tuntuu 10 minuutin, 10 päivän ja 10 vuoden kuluttua?

  • Joskus, kun meidän olisi esimerkiksi soitettava se tärkeä puhelu, kokemamme epämukavuus aiheuttaa yhä uudelleen toiminnan myöhemmäksi lykkäämistä. Tällöin rohkeutta antaa pikainen aikamatka tulevaisuuteen. Temppu toimii myös, kun olemme juuri antamassa huutomerkein ja kirosanoin siloteltua rakentavaa palautetta sähköpostitse.

4. Kuinka neuvoisin parasta ystävääni tällaisessa tilanteessa?

  • Hyvä tapa ottaa etäisyyttä on miettiä neuvovansa jotakuta itselleen tärkeää henkilöä. Neuvon noudattaminen saattaa tosin osoittautua yllättävän vaikeaksi, mistä pääsemmekin viimeiseen kohtaan:

Valmistaudu olemaan väärässä

Helpoin tapa tehdä elämänsä aikana ainakin yksi hyvä päätös on päättää valmistautua huonojen päätösten varalle. Sen lisäksi, että voimme valmistautua HAL-taktiikan ennustamaan epävarmuuden määrään, voimme automatisoida “ansalangan”, joka hälyttää kun päätöksemme osoittautuukin pettäväksi.

Ratkaiseva kysymys:

5. Mitä pitäisi tapahtua, jotta voimme päätellä tehdyn päätöksen olleen virheellinen ja ryhtyä korjausliikkeisiin?

  • Päätöksillä on tapana jäädä voimaan, ja niitä ei monesti kyseenalaisteta, koska ympäristö on muuttunut salakavalan hitaasti. Myös touhuun jo uponneet kustannukset voivat saada vetäytymisen näyttämään tampioiden touhulta. Tällaisessa tilanteessa on hyvä, jos olemme jo etukäteen määritelleet, mistä tiedämme ettei projekti ollutkaan niin hieno idea kuin aluksi kuvittelimme. Kysy tämä kysymys myös silloin, kun työpaikan urakiipijä saa palaverissa enemmistön vakuuttuneeksi (omasta näkövinkkelistäsi) pähkähullusta ideastaan!

* Kelvollisia tiivistelmiä kirjasta täällä, täällä ja täällä.

Aloita ennen kuin lopetat

English summary: to finish things, you must start them first. One way to control stress is thus to avoid getting overwhelmed by the totality of a task: “how can I start this” is a better question than “how can I finish this” in many contexts. For me, having everything in a list I trust I’ll check later, has worked to silence a nagging sense of having forgotten something.

Ei liene uutta tietoa kenellekään, että saadakseen jotain aikaan täytyy ensin aloittaa. Mitä se todella tarkoittaa, ei sitten olekaan enää niin itsestäänselvää. Neil Fioren erinomaisessa kirjassa The Now Habit puhutaan paljon nimenomaan aloittamisen tärkeydestä. Kirja antaa vinkkejä siihen mitä tehdä, kun tekemisen valtavan määrän vuoksi jo aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Monestihan ajatuskulku menee jotenkin näin: “pitäisi olla tekemässä A mutta B:kin on vielä kesken enkä ole vielä aloittanutkaan C:tä, ja oon jo aika väsynyt kaiken ajattelemisesta… hengailen nyt hetken vaan FB:ssa/luen uutisia/selailen Käyttäytymisarkkitehtuuria”. Ja mitään ei tule tehdyksi.

Psykologit kutsuvat löytäjänsä mukaisesti Zeigarnik-vaikutukseksi aivojen taipumusta pitää kiinni keskeneräisistä asioista. Legendan mukaan silloinen neiti Bluma Zeigarnik oli ravintolassa ja hämmästeli, kuinka tarjoilija muisti tarkasti kaiken, mitä he olivat syöneet – kunnes he saivat maksettua. Maksutapahtuman jälkeen kysyttäessä tarjoilijalla ei ollut enää käryäkään siitä, mitä seurue oli tovi sitten tilannut. Zeigarnik-vaikutuksen tulokseksi voi ajatella sitä tunnetta, joka keskeyttää ajatuksesi ja kuiskaa ”Pssst, hei! Etkös nyt unohtanut jotain?”.

Tuottavuuden kannalta on paradoksaalista, että asioita pitää aloittaa jotta ne voi lopettaa, mutta mitä enemmän asioita on aloittanut, sitä enemmän ja useammasta asiasta Zeigarnik tökkii aivoja. Koska nykyaikaisen tietotyön maailmassa kiireellisiä asioita saattaa tulla valtavasti päivän aikana, on syytä osata vaihtaa tehtävästä toiseen sulavasti (ei kannata tehdä niitä yhtä aikaa, koska multitasking ei toimi). Sitten kun hoitaa yhtä kiirehommaa pois alta ja alkuperäinen tehtävä on jäänyt kesken, rouva Z keskeyttää ajatuksen virtaa nalkuttamalla alkuperäisestä asiasta, a) vieden resursseja nykyiseltä hommalta ja b) aiheuttaen virheitä nykyisessä tehtävässä.

Jotta voitaisiin keskittyneesti hoitaa yksi vihollinen (työtehtävä) alta pois ja sen jälkeen keskittyä täysillä seuraavaan, on Z vaiennettava. Tämä onnistuu yksinkertaisella niksillä: vakuuttamalla sille, että on olemassa suunnitelma. Kun kirjoittaa jonkinlaiselle listalle seuraavan, konkreettisen askeleen jonkin asian edistämiseksi, sitä koskevat ajatukset helpottavat kummasti.

Zeigarnik-vaikutusta voi mielestäni hyvin verrata nalkuttamiseen. Jos sinulle nalkutetaan siitä, kuinka tiskit on pesemättä, saatat pestäkin ne jossain vaiheessa. Jos sen lisäksi nalkutetaan jatkuvasti siitä, että asunto on imuroimatta, pyykit ripustamatta, vatsaläskit sulattamatta ja muutenkin olisi aika hommata oikea työ ja mennä parturiin, helposti noiden väliltä jättää valitsematta ja katsoo vielä yhden tv-ohjelman.

Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että 1. on hyvä ajatella aloittavansa asioita sen sijaan, että ajattelee saavansa ne ”aikaiseksi”, 2. vain yhtä asiaa kerrallaan voi tehdä täysillä, koska moniajo ei toimi (itse asiassa se on vain nopeaa fokuksen vaihtamista asiasta toiseen) ja 3. tehtävien edistäminen mahdollisimman nopeasti ja vähin virhein vaatii täysiä resursseja. Tällöin muistutukset kannattaa siirtää pään sisältä sen ulkopuolelle. Ainakin itse voin sanoa eläväni aiempaan hosumiseen nähden tuotteliaampaa ja stressittömämpää elämää harjoittamalla näitä periaatteita.

Millaiset asiat ovat sinulle helppoja? Johdatus käyttäytymisarkkitehtuuriin

English summary: In this post, I point out that learning happens in the brain, and thus learning things changes the brain. It is pretty spectacular. Just not in the sense that it’s worthy of an exclamation mark after a news story headline on how baking cookies “changes one’s brain”. Still, you might want to consider your actions, as those are the ones that may eventually become ingrained habits.

Viime vuosina neurotieteet ovat edenneet suurin harppauksin eteenpäin ja aivojen toiminnasta tiedetään valtavasti enemmän, kuin vielä lyhyt hetki sitten. Yksi tärkeistä löydöksistä koskee aivojen rakennetta: niissä tapahtuu muutoksia – fyysisiä, kokemuksen luomia muutoksia – läpi elämän.

Yksi tapa havainnollistaa asiaa on ajatella, kuinka aivot ovat kuin metsä, jonka paljon kuljetuille alueille muodostuu polkuja, joita pitkin kulkeminen helpottuu. Mitä enemmän jotain asiaa tekee, sitä helpommaksi se tulee – esimerkiksi mitä enemmän kiukuttelee, sitä paremmaksi tulee kiukuttelussa. Moni lienee kuullut myös tutkimuksista, joissa huomattiin lontoolaisten taksikuskien tilan hahmottamista käsittelevien aivoalueiden olevan fyysisesti erilaiset kuin tavallisilla tallaajilla, tai siitä, miten kielten oppiminen muuttaa aivoja. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, koska oppiminen tapahtuu (esimerkiksi aineettoman “sielun” sijaan) aivoissa ja muissa hermostorakenteissa; mitä sinne kylvää, myöhemmin sieltä niittää.

Toistaiseksi aivoja voi käyttää vain yksi henkilö, niiden omistaja. Teemme päivittäisessä elämässämme valintoja, joista muovautuu polkuja aivojemme metsään. Toimimme siis paitsi kulkijoina, myös muovaajina – arkkitehteina. Siinä, missä rakennusarkkitehdit muokkaavat fyysistä ympäristöä ja sitä kautta jopa käyttäytymistä, käyttäytymisarkkitehdit muuttavat käyttäytymistä mielensisäisten rakenteiden avulla. Kun tulet tietoiseksi omasta käyttäytymisestäsi ja pyrit aktiivisesti muuttamaan sitä haluamaasi suuntaan, muutut satunnaisesta kulkijasta käyttäytymisarkkitehdiksi.

Käyttäytymisarkkitehtuurilla tässä blogissa viitataan sellaisten mielensisäisten käyttäytymismallien luomiseen, jotka tilannetekijöihin yhdistettynä saavat yksilöt, tiimit ja yhteisöt voimaan ja toimimaan paremmin niin suorituskyvyn, kuin hyvinvoinninkin kannalta.

Käyttäytymisarkkitehtuurin taustatieteinä voi nähdä psykologian ja erityisesti sosiaalipsykologian, mutta se ei rajaa itseään yksittäiseen tieteenalaan. Sen tuntemuksesta voi hyötyä niin oman itsensä hallitsemisessa kuin muiden käyttäytymisen ymmärtämisessä, ennustamisessa ja muuttamisessa.

Mitä teet, siksi muutut. Mitä aiot tehdä huomenna?

Kirjallisuutta:

  • John B. Arden – Rewire Your Brain: Think Your Way to a Better Life
  • Richard H. Thaler & Cass R. Sunstein – Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth, and Happiness
  • Bruce Hood – The Self Illusion: How the Social Brain Creates Identity